Amager Dicentra Cucullaria

Moni blogin lukija on varmaan jo ymmärtänyt, etten oikein ymmärrä flaamilaisten hapanoluiden päälle. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vihaisin niitä ja koska lasiin en sylje, niin Orimattilasta mukaan tarttunut Dicentra Cucullaria lähti testiin heti miten, sillä päiväykset olivat paukkuneet jo viime vuoden helmikuussa. Tämä tanskalainen Sour Brown edustaa sitä samaa veljeskatrasta kuin muutkin Tehdas-juttujen yhteydessä esiintyneet Amagerin sekä Mikkellerin vintagepullot. 

Merimiehensydämestä nimensä saanut olut on kovin ruma, tumman ruskeaa liejua, jossa ei ole yhden yhtäkään kuplaa. Tuoksu on nimensä mukaisesti kukkainen ja hapan, funky like monday morning. Ensimmäinen huikka lennättää mielikuvat samoin tein päijäthämäläiseen metsään, jossa kiireessä hylätty talo on lahonnut odottaessaan vielä sitä viimeistä asukasta terassilleen nauttimaan lasin punaviiniä. Kuivaa on hedelmäisyys, rusinaa, luumua, myslimäinen ote. Punaviinietikka kipristelee poskissa. Hapottaa. Hiilihappoja ei tosin ole enää jäljellä ja se tekee suutuntumasta jotenkin  niljakkaan. Happamuutta on sitten viljalti, mutta ikä on tehnyt tehtävänsä ja yleistunnelma on kovin tunkkainen ja paikoin jopa homeinen. Tämä talo pitäisi jo päästää pahasta ja purkaa modernien kivilinnojen alta pois - silti sen kulttuurihistoriallista arvoa ei voi kiistää.

Share

Kommentoi