Ant Farm Lahti - kahvistoutin kaupallinen Kanava?

Bönthöö bönthöö

Ylärivi: Jukka Karlstedt, Mikko Leskinen, Joonas Reinikainen

Alarivi: Jani Hukka, Jan Karlstedt, Kari Puttonen

”Jos tehdään kahvistout, niin tehdään se kunnolla”. Tällä ohjenuoralla lahtelaisen Ant Farm -kotiolutkollektiivin ydinryhmä oli lähtenyt rakentamaan stoutiaan. Porukka oli ottanut yhteyttä niin ikään lahtelaiseen Kahiwa-paahtimoon, jonka tiluksilla olivat saaneet seikkaperäisen perehdytyksen kahvin saloihin ja poistuneet paikalta säkillinen brasilialaista kahvia olkapäillään. ”Mokka edellä”, kuten maistelutuokioon saapunut Kahiwan Joonas Reinikainen papujaan kuvaili.

Nyt tuo kahviolut oli siis valmista nautittavaksi ja sen epävirallisen viralliset julkaisujuhlat järjestettiin eilen. Harvoinpa kotiolutkentällä pidetään lanseeraustilaisuuksia, mutta nyt sille oli aihetta, sillä stoutista on tarkoitus tehdä myös kaupallinen versio. Ehkä. Tastingiin osallistunut Kanavan kaksikko ei nimittäin vielä pystynyt varmistamaan, että koska kaupallinen tuote ilmestyy, vai ilmestyykö lainkaan. Toivotaan kuitenkin parasta, sillä tuote oli tikissä.

Kanavan Panimon ja Kahiwan lisäksi edustusta saatiin paikalle myös Teerenpelin Jere Raposta, eli paikallista yhteistyötä parhaimmillaan.

Kuten jo sanottua, tuote oli kunnossa. Varsinkin lempeästi tukistavan kahvin tuoksu tunkeutui mielihyväkeskukseen sellaisella voimalla, etten muista ihan hetkeen moista kokeneeni. Huh! Maku antoi hetken odotuttaa itseään, sillä hanat oli väännetty hieman liian kylmälle, mutta kevyen esileikin jälkeen olut antautui. Kahvia, kahvia ja vielä kerran kahvia. Hyvin intensiivinen mokkaisuus, joka risteili jossain tiukan paahteisuuden ja kermakahvisen pehmeyden rajapinnoilla. Runkoa olisi voinut olla ehkä hippasen lisää kantamaan kaikkea kahvisuutta harteillaan, mutta toisaalta mitään imperial stoutia ei oltu lähdetty hakemaankaan. Prosentteja taisi olla 6,3.

Loppumaussa suu etsi savua, mutta löysi tuhkaa. Oluen pääarkkitehtinä toiminut Kari Puttonen mainitsi, että haluaisi kitkeä tuhkaisuuden pois, mutta omaan makuun se toimi mielenkiintoisena loppukaneettina. Paljon oli myös keskustelua siitä, että pitäisikö stoutin olla makeampaa, mutta lopulta taisimme päästä konsensukseen, että kuivempi lähestymistapa on oikea suunta. Toivotaan tosiaan, että kaupallinen versio näkisi päivänvalon. Tai yön pimeyden, kuinka vaan.

Maistoimme myös lasilliset stoutia ilman kahvia. Sama pohja siis muuten, mutta maku oli täysin eri maailmasta. Kylmä(uutettu) kahvi kaunistaa, siinä taitaa piillä totuuden siemen.

 

 

Share

Kommentoi