Ant Farm Lahti - Kotioluen kovassa ytimessä

Kävin piipahtamassa lahtelaisen kotiolutkollektiivin, Ant Farmin, kerholla hoitamassa hieman Lahtikko-bisneksiä (ilmestyy perjantaina 28.07. Helsingin SOPPissa!) ja jotenkin sitä tuli sorruttua kevyeen päivätissutteluun. Mitä se haittaa, jos parit päiväkaljat ottaa? Alla nopeita otteita porukan oluista.

Ach so, Ant Farmista ja eritoten tuosta kotipanimokeskuksesta on tulossa syväluotaavampaa artikkelia syksymmällä, kunhan saavat kaiken täysin valmiiksi. Sitä odotellessa voitte lukea vaikka Arton näkemyksen kerhotilojen tupaantuliaisista: http://tuopinaaressa.blogspot.fi/2017/07/antfarmin-tuparit.html

DIPA: Huikea päänavaus. Trooppinen hedelmäsalaatti-DIPA, johon oli reilulla ranteella viskelty greippiä, ananasta, sitruunaa, mangoa sekä mandariinia. Noin 8%, joka oli piilotettu täydellisesti, todella raikas ja hieman kuivemman laidan edustaja. Loppuun vielä hyvin potkaisevat katkerot, jotka tiristivät sitruksista ne viimeisetkin tipat ulos. Mietiskelin ääneen, että Omnipollon Nebuzzzxcxgagzgdsd… tulee mieleen ja paljastui, että panija oli nimenomaan kloonia lähtenyt hakemaan. Ainoana erona se, että pienen laskuvirheen takia osa Simcoesta oli korvattu Citralla. Tällaista voisi juoda useammankin.  

APA #1: Meni hieman ohi lippuja ja lappusia täytellessä. Iäkkään oloinen, tunkkaista ja sitruslikööristä makumaailmaa. Eipä siitä sen enempää.

Liisan ”tuparisahti”: Liisa Ojalan sahteja on tässä blogissa ylistetty maasta taivaisiin, eikä ole tarvetta muuttaa katsantokantaa nytkään. Jo jokusen viikon ikäistä, mutta hyvin se oli jääkaapissa patinoitunut. Savubanaanikaramellia ja ruisleipää, sellainen kunnon makea mönjä. Niin kauan kun joku todistaa minun olevan väärässä, pidän Ojalaa maailman parhaana kotisahdin tekijänä.

Brown Ale: Inhokkityyli pääsi yllättämään, sillä Ant Farmin puheenjohtajan Brown Ale taittui enemmän jonnekin tummien bockien suuntaan. 6,5%, mukana hieman savumallasta, joka piristi kokonaisuutta kivasti. Karamellisen maltainen ja (savustetun) marjainen kokonaisuus, jonka ainoa virhe oli alun kevyt metallisuus.

APA #2: Päivän toinen American Pale Ale osui jo sitten huomattavasti lähemmäs maalia. Nätin samea ulkoasu, tuoksussa vahvaa mandariinisuutta ja vehnän aiheuttamaa vienoa banaanikarkkisuutta. Panijan mukaan ”jämäolut”, eli maltaita ja humalia käytetty vähän sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään. 5,5%, trooppisen hedelmäinen, ihan hieman happamahko ja loppuun vielä rehellinen humalaöljyisyys täyttää suun. Which is nice.

Share

Kommentoi