Brekeriet ja Berliner Weisse kertaa kaksi

Bönthöö bönthöö

Nythän näitä länsinaapurin muotijuomia alkaa löytymään ihan kiitettävästi periferiaankin. Ensin juotiin Brewskiä useammalla tavalla ja nyt sitten hypätään landskronalaisen Brekerietin matkaan kahden hapannaaman johdattalemana. Molemmat oluet analysoitiin nopeasti Lahtikko Radion viimeisimmässä lähetyksessä, mutta sain vieraana olleelta Pien-pomolta pari putelia myös tarkempaa syyniä varten. Syynätään siis.

Pink Passion | 4,7% | Berliner Weisse

Toisin kuin radiossa, niin nyt päätin aloittaa nautiskelun tästä vaalemmasta ja kevyemmästä oluesta, ettei se taas jäisi Princen (R.I.P.) varjoon. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä rauhassa tissuteltuna Pink Passion avautui enemmän. Tosin olen edelleen sitä mieltä, että se on samaan aikaan liian moderni ja liian perinteinen, eli jonkinasteisesta väliinputoajasta voisi puhua. Pienen harjoittamassa hapanolutpolitiikassa kun ihan kiva ei yksinkertaisesti enää riitä.

Pink Passion on nimensä mukaisesti happaman passionhedelmäinen Berliner Weisse, joka alkuun potkaisee muikeasti, mutta vesittyy nopeasti loppua kohden. Tai oikeastaan ihan virallisesti kyseessä ei edes ole Berliner Weisse, sillä se on gluteeniton kauraversio kyseisestä tyylistä, vehnä loistaa poissaolollaan. Mausta löytyy passionhedelmän lisäksi pilttimäistä mangoa sekä kesäistä kukkaisuutta keittoon käytetyn kiinanruusun ansiosta. Hedelmäistä makua ja poskissa tuntuvaa happamuutta siis piisaa, mutta viimeinen puraisu jää lässyksi.

Purple Rain | 5,3% | Berliner Weisse

"I only wanted to see you / Bathing in the purple rain". Jos vielä joskus löydän elämääni rakkauden, niin haluaisin lausua hänelle nuo sanat samalla kun hummallumme puistossa Purple Rainista lämpimän kesäsateen rummuttaessa puiden oksistoa. Suudelmat ovat kosteita ja punaisia kuin... Ehkä tajusitte pointin, ehkä ette.

Erkki Häme kertoi, että Pien oli tilannut Purple Rainia monta laatikollista luullen sen olevan markettirajoissa liikkuva Berliner Weisse. Ei ollut, sillä kesän mustaherukkasato on ollut niin sokerinen, että prosentit olivat lirvahtaneet ilmoitettua lukua selvästi korkeammiksi. Tai no, selvästi ja selvästi, mutta maitokaupoissa olutta ei nähdä. Onneksi Pien pystyy nykyään kauppamaan maahantuotuja tuotteita myös ravintoloille, joten tokkopa ne varastossa kauaa joutuvat seisomaan. Varsinkin kun tuote on jiirissä.

Purple Rain on huikea punamarjapommi: herukkaa, vadelmaa, punaista karviaista... Ja kun mukana on brettaa sekä laktoosia, niin tästähän voisi puhua jo villinä vitamiinijuomana, heh. Mausteena on tässäkin käytetty passiota, mutta se alistuu statistin rooliin. Ja hyvä niin, sillä vaikka eksoottinen hedelmätwisti usein toimiikin, niin passiot ja mangot alkavat jo kyllästyttämään hapanoluiden makuaineina.

Happamuus on hallussa, eli siinä ei ole säästelty, mutta ei myöskään peitelty muita makuja. Niitä kun löytyy. Hemmetin maistuva marjamehu, joka on käyttänyt viimeisetkin makeuden rippeet alkoholin tuottamiseen. Oispa mummonmehua.

Share

Kommentoi