The Brygga Before Christmas

Bönthöö bönthöö

Tapaamisesta toiseen loskassa rämpiessä sitä usein miettii “oispa kaljaa”. Onneksi tapaamiset tapahtuvat pubeissa, joten kaljan saaminen on enää itsestä kiinni. Bryggassa yllättävän täysi tupa, vaikka kello oli vasta vajaa neljä arki-iltana. Pöytä kuitenkin löytyi nenän eteen ja tiskiltä myös olut. Hiisi ja Maistila olivat lyöneet kauniit päänsä yhteen ja tekaisseet uuden Two Bad -sarjalaisen, With a Vengeancen. Tai vanhan sellaisen, sillä esim. edelliset RB-arvostelut tuon nimisestä oluesta ovat viime vuoden kesältä. Vielä enemmän hämmentää se, että odotin saavani lasiin  ”jenkkityylisen vehnäoluen, johon on riipaistu sekaan kunnon määrä päärynää”. Niin, en sitten saanut, sillä amerikkalaista humalan hekumaa tai päärynän makeutta en löytänyt, vaan todella epämiellyttävän litkun. Syvänpunainen väri, olematon tuoksu ja jonnekin Englannin sekä Belgian hämärille rajaseuduille johdattelevaa makumaailmaa. Alkoholia, keksiä, tunkkaista maltaisuutta, happamahkoa marjaisuutta, sellaista English Strong Ale -tunnelmaa, josta en vain yksinkertaisesti piittaa. Belgia alkoi kummitella taustalla oluen saavuttaessa puolimatkan krouvin; hiivaista banaania, liimaa ja liuotinta, ehkä jopa sitä päärynää, jos vaan jaksaa kaivella biojäteastiaa tarpeeksi syvälle. Hyh.

Joku sekaannus tuossa on pakosti käynyt, jos vaikka vanhalla nimellä ja hanalätkällä on laitettu uunituore Two Bad -variantti tarjolle. Toki kyseessä voi olla myös ristiin menneet hanat, ei olisi ensimmäinen kerta nimittäin. Tiskilläkään ei asia selvinnyt yhtään enempää, eli se jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

EDIT! Ei jäänyt mysteeriksi, sillä hanalätkä on nyt korjattu ja siinä seisoo Two Bad Belgian Oatmeal Ale. Olut on myös tänään lisätty Ratebeerin tietokantaan, eli täysin uusi tuote siis todellakin kyseessä.

Maistiainen Maistilan Optimistia maistui mainiolta, mutta SDP:n poltiikkanurkkaus ajoi minut takaisin loskaisen Lahen kaduille, koska haluan juoda olueni rauhassa, en minkään poliittisen pulinan ikeen alla...

...Palasin kuitenkin seuraavana päivänä takaisin lähtöruutuun, sillä Brygga ilmoitteli laittaneensa tarjolle Panimo Pajan sahtia. Pajan Robert Kubalan ja Bryggeri Helsingin Mathias Hüffnerin kotipolttoisesta sahdista ideansa saanut perinnejuoma oli hyvällä tavalla perinteinen. Kymmenestä prosentista seitsemään puoleen kaupallistumisen myötä kaventunut abv tuntui mukavana lämmittäjänä, ehkä jopa maistui hieman taustalla, muttei ottanut itseään isompaa roolia. Makeus oli ehkä yllättävänkin vähäeleistä, jo tuoksun vieno happamuus kieli siitä. Tyylille uskollisesti hiivaa ja banaania maussa, ehkä kuitenkin enemmän sellaista happamahkoa banaanikarkkiraetta. Mausteisuutta loppumaussa, pippuri sekä neilikka nousevat ainakin esiin samean ruskeasta nesteestä. Ei maan paras sahti, mutta oikein edustava esitys ja vaikka Paja nyt onkin hieman vastatuulessa ja panimo on menossa myyntiin Chicago-yökerhon kanssa, niin hienoa, ettei laadusta silti tingitä. Käykäähän siis juomassa Chicagossa tai Bryggassa, NYT, sillä erä on kovin rajoitettu.    

Olin jo lähdössä kotiin potemaan hyvin ansaittua pahoinvointia, mutta uhmasin vieressä istuneen haisulin hikiodööreitä vielä hetken, sillä hanaan oli just sillään isketty kiinni Olarin Area 21 Porter. "Pakko kai se on". Kovin kylmää oli, joten odottelin hetken ennen tositoimiin ryhtymistä ja ihailin vessojen uusia peilejä. Mukavaa, että asiakkaita kuunnellaan. Itse olut ei ollut sitten mitenkään ihailemisen arvoinen. Voisi sanoa, että tylsää perus tekemistä, ei hyvä, ei huono. Vahvan paahteista kahvia, suklaata, kevyttä hedelmäisyyttä, you know the deal. 6,4% saisi olla aggressiivisempi, sillä ohueksi ja vetiseksi jää. Loppulasissa iskee vielä epämiellyttävän hapan marjaisuus, johon törmää nykyään aivan liian useissa suomitummissa. Rahoille sai toki vastinetta, mutten minä Area 21 Porteria kenellekään suosittelisi

Share

Kommentoi