Bryggan "tanskalaiset" annokset

Kävin alkuviikosta Bryggassa piipahtamassa ja omistaja Juha Muotka löytyi pitkästä aikaa tiskin takaa hääräämästä. Heti kättelyssä mies pahoitteli kuivia hanapaikkoja, ja oikeassahan hän oli, sillä puolet hanoista olivat tyhjillään ja lopuissa tylsän tuttuja juttuja. Samaan hengenvetoon Muotka kuitenkin huikkasi, että oli juuri tilannut Diamond Beveragesilta kaikki tällä hetkellä saatavilla olevat hanatuotteet niin Mikkelleriltä, kuin To Øliltäkin. Ja koska molemmat mustalaiset kuuluvat maailman parhaimpien panimoiden joukkoon, niin kiinnostukseni toki heräsi.

Muutamaa päivää myöhemmin availin taas Bryggan ovia hapanoluen kiilto silmissä ja katse Tuopin ääressä. Hanat olivat toden totta täyttyneet ja olut virtasi janosta sykkiviin kurkkuihin. Pidemmittä puheitta siis asiaan:

To Øl Gose North: Hyvää ja tuoretta kissanpissaa. 4% mutta silti tuhdihko runko. Suola ja sitruuna toimii näköjään ilman tequilaakin. Muikean hapan raikastaja, joka soljuu kurkkuun hieman liiankin helposti. Tosi hyvä Gose.

To Øl Hibiscus Brett Saison: Muutaman juodun kiinanruusumaustetun oluen perusteella voisin väittää, että ei ole minun kuppini (hibiskus)teetä. Pakko oli kuitenkin testata, sillä kyseessä yksi lempipanimoistani ja tyylinä tykätty Saison. Noh, ei se hyvää ollut tämäkään. Itse asiassa ihan paskaa. Väri oli ainoa kaunis elementti. Väärällä tavalla hapanta marjakiisseliä, 7%:n tarjoilema alkoholin potku ja loppumaussa jopa diasetyylittelyä. Epämiellyttävä soppa.

Pöydän yli vielä huikat Mikkellerin uutuuksista, joista Domino White Lung oli hyvältä APAlta maistuva hedelmäinen Kölsch ja Dry Stout oli kuin ihan liian kylmällä ilmalla tupruteltu hedelmäsähkörööki.

Share

Kommentoi