Cider Sense Tingling

Olen todella laiska pyörimään Facebookissa, enkä käytä sitä oikeastaan muuhun, kuin blogiin liittyviin asioihin. Joskus siitä on kuitenkin ihan oikeaa hyötyä, kuten reilu viikko sitten, kun sain viestiä Helsingin Alppilasta eräältä juipilta, joka halusi tarjota minulle kotipolttoista siideriään arvosteltavaksi. (Kyseinen juippi toivoi pysyvänsä ainakin vielä nimettömänä, koska ei halua menettää kasvojaan, jos tuotteensa onkin ”silkkaa kusta”.)  Noh, kuten jokainen blogini lukija tietää, niin lasiin ei täällä syljetä tai ilmaisesta alkoholista kieltäydytä. Sovimme siis tärskyt Kallion sateisille kaduille ja vaihdoimme pönikän omistajaa samalla, kun olimme Lahtikko-konklaavin kanssa matkalla Stadin Panimolle visiitille. Eikä mikään ihan pieni pönikkä ollutkaan kyseessä, vaan litrainen Ikean patenttikorkkipullo, josta riittäisi jaettavaa tovereillekin. Ja sittenhän me jaettiin. Ennen Lahtikko Radion lähetystä otimme juontajakollegan kera siideripullon kaunisiin käsiimme ja kulautimme alas omenaisen rohkaisuryypyn. Oliko se sitten silkkaa kusta ja löytyikö sieltä paskaakin?

Teemu: Prosentteja eikä omenalajikkeita ollut tiedossa, harmi sinänsä. Tosi kuivaa, hapanta ja kirpeetä, sour-oluet tulee jopa mieleen. Pelkkää kirpeetä omenaa, vittu ihanaa. Kuiva kesä, toivottavasti myös ens kesä olis. Ei viiniä, eikä hiivaa. Poskia kipristelee. Ei ole kusta, eli ei tarvi hävetä. Tod. näk. paras kotimainen siideri, tai ainakin top 2. Kovaa tekemistä. Jotain oluttakin kuulemma lähiaikoina tulossa, kiinnostavaa.

Samuli: Kuiva, aito omena, ei virhemakuja. Hiilihappoja juuri sopivasti. Jälkimaku todella pitkä ja hyvä. Kisailee Suomen top 3 siidereistä. Tammitynnyriversio kiinnostaisi, ehkä vielä vaniljaa mukaan, niin olen myyty. Tai no, olen jo nyt, todella hyvää.

Share

Kommentoi