Cider Sense Tingling: Panimoinen & Lemmes Hämeen Hitain

Tasan kuukausi takaperin sähköpostiini kilahti viesti, joka oli otsikoitu ytimekkäästi: Kiinnostaako siideri? Tokihan se kiinnosti, varsinkin kun kysyjänä oli jo siideritaitonsa todistanut Panimoinen & Lemmes. Artjärvellä majaansa pitävä panimo/siiderimö ihastutti viime vuonna Hämeen Hitain -nimisellä juomallaan, joka ainakin hanasta maisteltuna oli ehdottomasti kotimaisen siiderikentän ykkösnyrkkejä. Eipä se kenttä kovin lavea tai mielenkiintoinen vielä ole, mutta kyllä sieltä täysosumia löytää, kunhan vaan jaksaa kaivaa.

Tapasin Panimoinen & Lemmeks… Lempee… Äh, juomafirman edustajan eräänä helteisenä päivänä Matkakeskuksen parkkipaikalla ja lahjuspullot vaihtoivat omistajaa pakettiauton takaovien varjossa, kuten kunnon trokarityyliin kuuluu. Paketissa oli tuo jo mainittu Hämeen Hitain, uunituore Tärviö sekä bonuksena purkillinen mysteerijuomaa. Tarkoitus oli tissutella korruptioviinakset parempiin suihin vielä saman illan aikana, mutta toisin kävi. Nyt, miltei kuukautta myöhemmin oli vihdoin aika kaivaa putelit jääkaapin perältä ja suunnata puistoon siiderille. Pahoittelut vielä Artjärvelle blogistin hitaasta hämäläisyydestä.

Panimoinen & Lemmes Hämeen Hitain 2016 | 6,1%

Ensin lasiin tilanteeseen nähden osuvasti nimetty Hämeen Hitain, joka on valmistettu Lepaan viinitilalla. Tuote on itselleni tuttu siis jo viime keväältä, jolloin se sai maailmanensi-iltansa Orimattilan Tehtaalla ja valui hiljalleen myös Bryggan hanoihin, jossa sitä tuli useampikin mukillinen tuhottua.

Siidereitä enemmän juova seuralaiseni kommentoi juomaa seuraavin sanankääntein:

Kuivakkuus yllätti, vaikka tiesinkin sen olevan tulossa. Todella omenainen. Hyvällä tavalla mitäänsanomaton, eli helposti juotava ja maukas perussiideri.

Perussiideri?! Olisipa suomalainen perussiideri lähempänä tätä kuin vaikkapa Golden Capin hedelmäkiljuja. Kulutus kasvaisi roimasti.

Kuivaa ja kirpsakkaa omenaa, sellaista ikenissä asti tuntuvaa vihreää lajiketta, jonka päälle on vielä pirskoteltu sitruunamehua. Oksistoa on myös eksynyt käymisastiaan, sillä pientä puumaisuutta on havaittavissa. Rauhoituttuaan Hämeen Hitain villiintyy hiivaisella happamuudellaan ja loppumaussa omenankukkainen makeus tasapainottaa kokonaisuutta – kevyesti, mutta kuitenkin. Raikas ja ravitseva kesäjuoma.

Seuraavassa osassa mennään täysin Tärviölle….

Share

Kommentoi