Ei bönthömpi Craft Beer Helsinki

”Moi, tämä on MoonTV:n Ei bönthömpää -olutohjelma ja Craft Beer Helsinki”. Suunnilleen noilla sanoilla alkoi urakkani tämän vuoden Craft Beer Helsingissä, joka järjestettiin nyt toistamiseen Rautatientorilla. Debyyttivuonnaan jopa yllätykselliseenkin suosioon noussut tapahtuma oli lastentautinsa kärsinyt ja armon vuonna 2017 homma oli viety seuraavalle tasolle. Ja se taso oli luvatun kova: kolmekymmentä panimoa, josta noin puolet ulkomailta, tusinan verran siidereitä sekä tasokasta street foodia, jollaista harvemmin massatapahtumissa tarjoillaan. Uppopaistettuja nakkeja ja haitarimusiikkia ei siis ollut luvassa. Tai no, onko Cheekin ja Radio Rock -hevin luukuttaminen yhtään sen parempi?

Saavuimme MoontTV-konklaavin kanssa alueelle joskus yhden jälkeen, jossa Craft Beer Helsingin Jukka Forsberg oli meitä vastassa. Nopea palaveri järjestävän tahon kanssa ja kohti ensimmäistä tiskiä. Pakko myöntää, että jännitti aivan pirusti olla olutfesteillä, missä ei tarvitsisi omaa rahaa käyttää. Ne jotka ovat lukeneet viime maanantaisen avautumisen ymmärtävät varmasti syyn. Sovitut hommat on kuitenkin hoidettava, mutta missään vaiheessa en päässyt täysin festarihumuun kiinni – hyvinvointini kannalta todella hyvä juttu, mutta vaikka miten yritin pinnistää, niin tuntuu, että kamera tallensi suht väsyneen miehen. Noh, ei pidä stressata etukäteen, lopputuloksen näkee sitten kun video, tai siis videoita alkaa tipahtelemaan eetteriin. Paska on jo puntissa, niin miksei sitä suoltaisi lisää.

SE juttu: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/confessions-sopp-alcoholic-kun-varjot-lankeavat

Pari pientä lasillista Hiisiä (mahtava Itse ja Donut Island -kollabot I Hop It’s Not a Problem sekä Dieter), tuhottomasti säätämistä ja vihdoin päästiin asiaan.

Diamond Beveragesin Walter Himanen sai kyseenalaisen kunnian olla Ei bönthömpään historian ensimmäinen haastateltava. Aiheena tietysti paljon keskustelua herättänyt Omnipollo, jota Diamond tuo maahan. Huhut edellisillan ihmiskäärmeestä osoittautuivat todeksi, sillä jonot olivat Himasen mukaan tosiaan olleet paikoin useita kymmeniä metrejä ja Ruotsin trendipellejen harvinaisemmat tuotteet olivat loppuneet jo ensimmäisenä päivänä. Miltei puolet hanoista oli siis pois pelistä heti perjantaipäivällä ja ilmeisesti koko hanarivistö oli tyhjennetty hyvissä ajoin lauantaina. Kova on panimon maine ja asiakkaiden kuulikin harmittelevan tilannetta, sillä ilmeisen moni oli saapunut paikalle vain ja ainoastaan Omnipollon houkuttelemana. Missä vaiheessa hype on kasvanut moisiin mittoihin?

Vaikka Omnipollo tekee myös todella maistuvia ”perusoluita”, niin kikkailevista ja erikoisuutta tavoittelevista jälkiruokajuomistaan panimo on tunnettu. Itse pidän myös tuosta karkkikakkukonvehti-linjasta ja meillekin löytyi lasiin Noan sekä Selassien slushy-versiot, eli juoman päälle tuutattiin kerros oluesta tehtyä ”slushia”. Eipä ole aiemmin tullut testattua. Jälkiruokateemaanhan moinen sopii kuin nakutettu, mutta ei se millään tavalla Imperial Stoutia ainakaan paranna. Novelty, siinäpä se.

Jälkiruokaoluista olutjälkiruokaan. Maku oli nimittäin kiivennyt perse edellä puuhun ja tehnyt rehellisen jäätelön Imperial Stoutistaan. Maistui suklaajäätelöltä, hyvältä suklaajäätelöltä, jossa oli mukana paahdetta ja mallasta. Hauskaahan on se, ettei siihen kai ollut suklaata edes käytetty?

Ja kun nyt jälkiruoista aloitettiin, niin samaan teemaan sopinee Cool Headin… Niin, mikähän se oli. Muistiinpanoja kun en ehtinyt oikein tekemään, niin arvailuksi menee. Mango Sour tai Sour Head Apricot tai… Äh, pirun raikas hapanolut, jonka päälle oli myös tösäytetty kasa slushy-mönjää. Cool Headilta tuli muuten maisteltua myöhemmin myös kirpsakka Filip’s Lemon Gose, Orava Brewingille tehtailtu Orwellian Nightmare sekä NEDIPA Summer in Vermont. Tuusulassa on selvästi alettu löytämään jyvälle.

Haastateltava haastattelee haastattelijaa?

Ensimmäinen huoltotauko paljasti paikalta löytyvän myös vesipisteen, josta ISO plussa. Vettä tuli juotua useampi litra. Pesupisteitä oli myös kiitettävästi, kuten bajamajojakin, sillä en tainnut kumpaakaan jonottaa muutamaa sekuntia pidempään. Tosin toisen huussirivistön eteen oli isketty melkoinen kusilaarimuuri, joten pippelimeren läpi oli kahlattava, että pääsi koppiin tarpeilleen. Virtsalammikoiden viereen oli myös päätetty aidata aivan liian pieni tupakointialue, joka ei enää loppuillasta palvellut tarkoitustaan, sillä ihmiset tupruttelivat ihan missä nyt sattui milloinkin kiinnostamaan. Eli pientä viilausta noihin seikkoihin, kiitos.

Tauot oli pidetty, aika palata sorvin ääreen. Hiisin Mikko Mäkelä kävi pöydässä jututettavana, kuten myös Ölmönger-blogisti, joka tuli videolla ”tuopista ulos”, eli näyttäytyi julkisesti ensimmäistä kertaa lukijoilleen. Hienoja herrasmiehiä kumpainenkin.

Vieraiden kanssa vedettiin myös nopeatahtiset tastingit läpi, Mikon kanssa sour-teemaa ja Ölmöngerin kera tummien oluiden makukirjoa. Pintaraapaisujahan nuo festivaaliolosuhteissa ja vajavaisella lasimäärällä ovat, mutta ihan hauskoja välipaloja. Hapanoluissa puolalaisen Deer Beerin Laidback Pineapple sekä jo mainittu Hiisin Itse hallitsivat, tummissa taas Pyynikin jo moneen kertaan mahtavaksi maistettu BA IS dominoi. Jälkihuomiona Lehen Bourbon-tynnyröity Singularity oli yksi viinaisimmista Imperial Stouteista, jota olen koskaan juonut. 18% näkyi ja kuului. HUH!

Parituntisen haastattelu-urakan jälkeen oli aika jalkautua alueelle ja yrittää etsiä jutunjuurta. Sitä saimmekin heti ensimmäiseltä tiskiltä, johon pysähdyimme. Tankerin Jaanis Tammela halusi maistattaa miltei kaikki oluensa meillä läpi ja kun viisi ihmistä tissuttelee viittä eri tuotetta pikkuruisessa teltassa, niin sekoiluksihan se lirvahtaa. Hyvällä tavalla, ehkä. Mustaherukkaiset ”mummonmehut” jäivät erityisesti mieleen, eli ilmeisesti siis Red Rain sekä Black Currantine.

Fat Lizard ei tullut syystä tai toisesta Lahen SOPPiin, joten oli käytävä kysymässä miksi. Laajennustyöt kelpasivat syyksi ja koko kansalle luvattiin samalla (netti)televisiossa Fat Lizard -tatuointi haastattelijan ihoon. Minä en unohda, Hessu.

Läskiliskon Raspy Mary oli taas kerran herkkua, todella sameaa sellaista, mutta ammattimiesten ottein se markkinoitiin meille New England -tyylisenä DIPAna, jossa on vadelmaa. Näppärää.

8-Bitillä oli erillinen oluthana jonkinlaisessa poliisikopissa, joten sen kanssa piti käydä leikkimässä. Ja toki juomassa Pacman Porterin Jallu-versio samaa kanavaa edustavan Jallublogin kunniaksi.

Vielä piipahdus Radbrew’n post-apo-maailmassa kierroksen loppuun. Uutuutena Dark Passenger, joka testattiin jo aiemman tastingin lomassa. Chilillä maustettu ”tummahko olut”, jossa chilin potku pääsi kyllä kivasti esille. Runkoa olisi tosin 8-prosenttiseen juomaan toivonut tuhdimmin.

Vielä vähän tarinaa Don of Wastelandin homosaatiota edistävästä voimasta kameralle, yleistä sössötystä Patrikin kanssa ja IT'S A WRAP.

Meta World Peace

Raskas työ vaatii raskaat huvit, oli siis hyvä aika istua aloilleen ja juoda muutama olut ihan vaan nautinnon vuoksi. Omnipollon jonot olivat jo naurettavat, joten otimme askeleen vasemmalle Foundersin tiskille, jossa ei juuri muita asiakkaita ollut. KBS maistui taas kerran ihan hemmetin hyvältä, selvästi hanatuote, sillä pullosta jättää hitusen kylmäksi.

Järjestävän tahon, eli Humaloven Bananas & Oranges oli hedelmäisen maistuva muka-sahti, UG Breweryn tiskillä Pohjoisen jättiläinen oli jättiläinen ja Olarin MC Taakibörsta tuli juotua ihan vaan yhtyeen takia. Ei sillä, ihan näppärä IPAhan tuo oli. Varmasti jotain muutakin, mutta… Ach so, isoin harmistuksen aihe oli se, että Sorin mahtavan Sweet Mistressin tynnyriversiota ei tullut testattua. Tamperelais-tallinnalaisilla oli illan toiseksi pisimmät jonot, joten en jaksanut jäädä kertaakaan odottamaan vuoroani, niin se sitten jäi.

Mitäs muuta? Hinnat, lasit, narikat, maksusysteemi… Nehän ne aina festareille kiinnostaa, mutten ota nyt kantaa, koska en joutunut niitä itse miettimään. Ruoka oli hyvää. Itse söin lohikevätrullia, vierustoverien ahmiessa vietnamilaista patonkia sekä Social Foodin burgeria. Kaikki olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Toki koko päivän syömättömyys saattoi vaikuttaa makuelämyksiin. Ruokakojujen yhteydessä oli myös mukavia lepotuoleja, jotka loivat rentoa tunnelmaa hieman jo tummenevassa illassa. Tummenevassa illassa, jossa sisäänkäynnin edustalla oli yhä enemmän ihmisiä pyrkimässä sisälle kuin ulos. Hetkittäin ihmispaljous alkoi ahdistamaan, mutta onneksi aina löytyi nurkka, jossa rauhoittua. Olut selvästi (pun intended) kiinnostaa, eikä se väärin ole.

Kiitos Craft Beer Helsinki, että saimme olla mukana.

PA 2017

Share

Kommentoi