Eilisen Teerenpelin poika

Ilta oli kauniin tumma ja lempeän lämmin, askel vei kohti Teerenpeliä, tuota tällä hetkellä Mastokaupungin ainoata olutravintolaa. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi olen paikassa aikaa viettänyt, mutta nyt oli tästä asti aikaa ja muutama lantti myös mammonaa. Terassilla oli täysi tohina päällä, mutta sisällä piisasi tilaa. Tiskin takana tutut kasvot tervehtivät, Metron ja Public Cornerin kautta kulkenut Kaapo oli nimittäin ottanut ravintolapäällikön viitan harteilleen. Pitää toivoa, että miehen kultainen kosketus parantaisi edes hieman Teerenpelin vierasvalikoimaa, kuten teki jo noissa mainituissa paikoissa.

Suurin syy visiittiin oli kuitenkin se, että mainostivat atk:ssa Belhavenin Super Twisted IPAa, jota ei omilta listoiltani vielä löytynyt. Skottipanimon (Greene King -jätin alaisuudessahan tämäkin firma tosin operoi) Twisted Thistle IPA on varmasti yksi maan tunnetuimpia ipoja ja tiedän ihmisiä, joille juuri tuo on SE IPA. Super Twisted ilmeisesti nimensä velvoittamana samoilla jäljillä, mutta isompana. Ja parempana, kuten tulin huomaamaan. Ei se tämäkään täysin omaan makuun osunut, mutta aivan kelvollinen yömyssy. Melko kypsää hedelmäisyyttä, jopa dipamaisia piirteitä (prosentteja kuitenkin ”vain” seitsemän). Alkoholi lämmitti kivasti syysyössä ja kutitteli myös maussa, mutta ihan tyylilleen uskollisesti. Hedelmäsokeria ja kuivaa puuta, lopussa hieman tunkkaista juuresmaisuutta, mutta onneksi vain lopussa.

Lasia palauttaessa jäin suustani kiinni hetkeksi tiskille ja samalla silmäilin kylmäkaappia. Mitään itselleni uutta ei ollut ilmestynyt, mutta hyvälle IPAlle oli tilausta. Päädyinkin siis vanhaan tuttuun, klassikon arvon kai jo ansainneeseen Thornbridgen Jaipuriin. Jokunen tovi sitten ko. olutta sai Lahestakin kolmesta eri ravintolasta samaan aikaan ja esim. Helsingissä tuli vastaan siellä sekä tuolla, joten Jaipuriin ehti jo hieman kyllästyä. Nyt kuitenkin luovan tauon jälkeen iloinen jälleennäkeminen ja oikein maistuva sellainen. Eihän tuo mitään Halcyonia ole, mutta moderni britti-IPA, joka on herkullinen yhdistelmä uuden ja vanhan maailman olutperinteitä. Raikasta sitrushedelmää sekä trooppisempaa edustajaa, kevyt, mutta maistuva mallasrunko, jossa myös lusikallinen hunajaa. Jälkimaku pitkän mäntyinen ja mausteinen. Raikasta ja kovin tuoreen oloista, kiva nähdä taas.

Rahat alkoivat olemaan finaalissa, taas kerran, mutta sain tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Illanistumisen loppuun vielä talon omaa tuotantoa, jo Lahen SOPPissa hyväksi havaittua sellaista. Le Petit Saison oli maistuvaa silloin ja maistui se nytkin. Tulee ehkä välillä oltua jopa liian tuomitseva Business Cityn nestoripanimoa kohtaan, sillä varsinkin 2016 on ollut Teerenpelille hyvä vuosi, eikä vähiten uusimman Panimon Erikoisen takia. Saison oli hieman lihavammassa kunnossa kuin kesäfesteillä, tuhdin vehnäinen ja hedelmäisen makea, ei uskoisi, että vain 5,3%. Hiiva tuo happamuutta mukaan ja myös selvää pippurista mausteisuutta. Saisonina tämä ei pärjää, sillä joku Imperial Wit kuvaisi olutta kenties paremmin, mutta oluena Teerenpelin kärkipäätä.

P.s. Ihmiset, jotka taputtivat vieressä tapahtuneelle (pelti)kolarille: haistakaapa vaikka paska.

Share

Kommentoi