Epiphany Desolation Jyväskylä

"Minä en ole mikään pukki, olen tavallinen ihminen"

…Pikakelauksella lauantai-iltaan. Nopeat soittotreenit Sopenkorvessa ennen lähtöä, nyt kun rumpalikin oli takaisin vahvuudessa, sitten kokka kohti Jyväskylää.

Olin antanut kuskille ohjeen: Heinolan kautta Jyväskylään, ja sen jälkeen syventynyt omiin hommiin takapenkillä. Puolentoista tunnin matkustamisen jälkeen aloin sitten katselemaan ulos, että missä kohtaa mennään, ei pitäisi olla enää pitkälti. Noh, Mikkelissähän me. Olimme siis ajaneet täysin väärään kaupunkiin, eikä kukaan olisi edes huomannut asiaa, jos en olisi havahtunut takapenkiltä. Eipä siinä, suunnan muutos ja pimeitä kinttupolkuja pitkin kohti Joutsaa, josta pääsimme takaisin oikealle tielle. Sää oli päivällä ollut melko sakian sakea, joten ajaminen valaisemattomilla pikkuteillä oli sanalla sanoen kokemus.

Joutsan Teboililla tankkasimme hieman autokuntaamme, myyjätäti vaikutti oikeinkin iloiselta, kun joku sattui pysähtymään ostoksilla. Terveiset sinne vaan. Pysähdys teki selvästi hyvää myös meille, sillä tunnelma alkoi tunnin kiertoreitin jäljiltä palautumaan normaaliksi ja hieman huvittuneeksikin. Varmasti myös Dr. Pepperistä ja käppäviskistä sekoitetulla koktaililla sekä Olvin BIPAlla oli osuutta asiaan.

Tunnelma kuin kirkossa

Mutkat eivät olleet kuitenkaan loppuneet matkasta, sillä keikkapaikkana toimivaa Ilokiveä ei ollut yhtään niin helppo löytää, kuin navigaattori (kyllä, se oli kaivettu Mikkelin jälkeen naftaliinista) yritti meille valehdella. Seikkailimme Jyväskylän keskussairaalan rakennustyömailla ja yritimme löytää netistä jotain kättä pidempää ohjetta. Onneksi sellainen vihdoin löytyi ja kurvasimme yliopistorakennuksien katveessa piilottelevan Ilokiven pihaan ”vain” noin puolitoista tuntia alkuperäistä saapumisaikaa myöhemmin.

Ilokivi näytti ulkoapäin melkoiselta bunkkerilta/koulun jumppasalilta/kappelilta ja odotinkin jotain Turun vanhan TVO:n (RIP) kaltaista punkluolaa, mutta totuus oli täysin toinen. Kolmasosa salista oli täytetty leffateatterin mieleen tuovilla penkeillä, lava oli iso ja korkealla, yökerhomainen baaritiski oli erillisellä tasanteella ja siistit vessat. Miellyttävä ensikosketus siis.

Soundcheck. Nyt sai tuutata kovaa. Vaikka äänimies alussa hieman epäröikin, että soundi voi puuroutua, niin emme välittäneet. Rummut, kaksi bassoa, kitara, laulu ja hidasta sekä ikävää möykkää, niin haitanneeko tuo, jos ei ihan kristallin kirkasta äänimaailmaa saakaan irti. Helpoin ja lyhyin soundcheck aikoihin, arvostan.

Alkuvuoden kaunein olutkokemus

Lyhyt käppäily Jyväskylän keskustaan, kohteena Vihreä Haltiatar. Vein sovitut Lahtikko-zinet tiskille ja kyselin Imperial Stout-valikoimasta. Kun ulkona oli kylmää ja vaaleaa, niin vartalo kaipasi jotain synkkää lämmikettä. Päädyin muutaman vaihtoehdon jälkeen Hiisin Ikiiursoon, sillä syksyinen OlutExpo oli jättänyt mieleeni kaipuun. Ja oikeassahan nuo muistijäljet olivat, sillä Suomen paras olut tuo tällä hetkellä on. Sellainen paahteisen paksu IS-lieju, joka sopi täydellisesti viikonlopun sludge-teemaan.

Tarkoitus oli vielä piipahtaa uusitussa Pommissa, eli nykyiseltä nimeltään Explosivessa. Se kuitenkin jäi, sillä kello alkoi käymään kohti kymmentä, joten lähdimme kaupan kautta tarpomaan takaisin Ilokivelle. Harmi, sillä paljon olen kuullut hyvää kippolan kattavasta sekä ennen kaikkea kukkaroystävällisestä olutsortimentista. Seuraavalla kerralla sitten.

Niin, vikatikkihän se oli tietysti mennä kärvistelemään ajoissa keikkapaikalle, sillä eivät aikataulut pitäneet paikkaansa edes vähää alusta. Illan avaajana toiminut Pohjamuta aloitteli settiään roimasti myöhässä sovitusta. Sillä aikaa tutustuin mm. Ilokiven tupakkapaikkaan (sotkuinen), juomavalikoimaan (ihan kivasti erilaisia oluita ja siidereitä tarjolla) ja takahuoneeseen (ei ehkä kaikista viihtyisin, mutta ajoi asiansa).

Mallaskosken Black IPA oli kovin mautonta, onneksi en maksanut itse siitä. Pohjamuta sitä vastoin maistui, sludge, noise rock ja toisen vokalistin rehti rokkikukkoasento miellyttivät aisteja. 

Alkuvuoden karmaisevin olutkokemus

Hävitys oli aloittanut jossain vaiheessa metakkansa. Perus hyvää grindcore-kohkaamista, mutta jotenkin ei jaksanut keskittyä paria biisiä enempää. Päädyin sitten takahuoneeseen ja kaivoin repusta Carlow O’Hara’s 20th Anniversary Imperial Stoutin, Alkon verkkokaupasta hankittu tovi takaperin. Olipa muuten karmea olut. Pari päivää seisonutta kahvia, homeinen marjasato ja frutti di mare -pizza. Päälle ripoteltu vielä merilevää ja aromisuolaa. Pitkästä aikaa joutui kaatamaan lirut viemäriin, koska kukaan ei pystynyt juomaan moista moskaa loppuun. Nam saatana.

Kello näytti 00:05, kun viikonlopun aikana raastavan tutuksi tullut odottelu oli vihdoin ohi ja kun ensimmäiset sulosoinnut kajahtivat ämyreistä ulos, niin kaikki unohtui. Setin ensimmäisen kappaleen ensimmäiset hetket ovat sellaisia, joita on todella vaikea kuvailla. Se on jopa transsimainen tila, kun avaa suunsa ja huuto tuntuu täyttävän koko tilan. Niiden hetkien takia kai tuota kestää, sillä mainetta ja mammonaa ei jaossa ole.        

Kaikki oli ohi. Kolme biisiä, joista kaksi täysin uutta. Sanat unohtuivat muutamassa kohdassa melko pahasti, mutta kuten vanha klisee kuuluu: ei niistä kukaan mitään selvää saa kuitenkaan.

Kamat kasaan ja kotiin. Tosin yksi rengashuolto oli vielä matkalla tehtävä, eli autoilun kannalta retki oli suht epäonninen. Onneksi en omista autoa, tai edes ajokorttia. Kiitos.  

Share

Kommentoi