Hannu-pils (kotiolutta Töölöstä)

Olen muutamaan otteeseen aprikoinut, että olenko jotenkin velvollinen kirjoittamaan tietynlaisen jutun, kun saan arvosteluun korruptio-oluita. Pitääkö vaikkapa lasin ja lämpötilan olla just eikä melkein, saako olla muita iloliemiä alla vai voinko raapustella aiheesta puuta heinää kuset housussa lumihankeen sammuneena?  Vastaus: "Do what thou wilt shall be the whole of the Law”.

Sain Helsingissä majaansa pitävältä myötämieliseltä taholta maistoon kotipanimonsa ilmeisesti ensimmäisen oluen. Sama taho on esiintynyt blogissa jo kertaalleen, silloin herkullisen siiderinsä myötä: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/cider-sense-tingling

Nyt siis otsikon mukaisesti lähdetty tekemään Pilssiä, kuka lie nimen Hannu, speksien (5,6%, Saaz...) perusteella suht perinteistä sellaista.

Ajelin kotiinpäin linjabiilillä Helsingistä ja olin nauttinut illan mittaan jokusen juoman. Matkan tekeminen tuntui tylsältä, enkä keksinyt oikein mitään musiikkiakaan kuunneltavaksi. Sitten muistin repussa pyörivän pullon, jonka olin onneksi tajunnut ottaa kaverin jääkaapista mukaan ennen lähtöäni kohti Lahteani. Tylsyys peruttu.

Tarjolla ei siis ollut kivaa lasia tai taustalla romanttisesti loimuavaa takkatulta, vaan Hannulta revittiin korkki pois brutaalisti sytkärillä ja vielä yllättävänkin kylmä sisältö kaatui janoiseen nieluun.

Tuoksu oli hedelmäinen. Pils kun kyseessä, niin moderni voisi olla oikea termi kuvaamaan sitä. Herättää juomahalut, joka on kovinkin tärkeä seikka olutta haistettaessa.

Suu ei kuitenkaan lunasta tuoksuja. Huonoa olut ei ole, ei epäpuhdasta. Tuore hedelmä katoaa kuitenkin säilyketölkkien sisuksiin ja muuttuu luonteeltaan tympeäksi. Puoli pulloa menee sinänsä kivutta alas, mutta joku mättää taustalla. Lämpötila pysyttelee vielä melko alhaisissa lukemissa, mutta jossain taustalla bulkkilagermainen pistävyys kuiskuttelee korvaan piinaavasti.

Rauhoittuessaan, mutta samalla lämpöä ottaessaan Hannu alkaa pikku hiljaa heräilemään horroksestaan ja keräilemään kupeilleen lisää muotoja. Olemus piristyy kevyen sitruunaisuuden sekä herukkaisuuden avuin. Hyviä makuja, mutta ehkä kuitenkin ”too little, too late”. 

Mikään mieleenpainuva debytantti Hannu-pils ei ole, mutta muutamista kauneusvirheistään huolimatta puhdas aloitus. ”Eka demo oli paras” -sanonta pitää tuskinpa paikkansa näiden veijareiden kohdalla, matka on vasta alussa.   

Share

Kommentoi