Hello! – American Diner: Beer and burger

Ulkona satoi räntää vaakatasossa, mutta muuten perjantai oli alkanut onnellisen auringon alla. Nälkä alkoi kalvaa elimistössä pikku hiljaa, eikä kaapeissa ollut oikein mitään ateriaksi kelpaavaa. Ainakaan tarpeeksi miellyttäväksi ateriaksi. Kroonisesta köyhyydestä piittaamatta päätin kuitenkin ulkoistaa lounaani jollekin kaupungin monista uusista ravintolayrittäjistä. Olin jo jalkautunut Lahen loskaisille kaduille ja mietin pää jäässä ja sukat märkänä seuraavaa liikettäni, kunnes välähti: taannoisen Saha-visiitin yhteydessä samaan ravintolaryppääseen kuuluva Hello! oli luvannut tarjota ruoat, jos niin vaan halusin. Halusin, ja halasin itseäni upeasta älynväläyksestä samalla kääntäen askeleet kohti kaupungintalon puistoa ja sen reunamilla kököttävää burgeribaaria.

(Saha-juttu: http://www.lahenajat.fi/raflaa-vaa-saha/)

Hello! – American Diner on nimensä mukaisesti kaiken velkaa 50-lukulaisille, elokuvamaisesti romantisoiduille ”burger jointeille”. Osoitteessa Vesijärvenkatu 7 sijaitseva entinen funkkishuoltamo on majoittanut ajan saatossa kattonsa alle niin ambulansseja, moottoripyöriä kuin käppäistä valmisruokaakin, mutta vuosi sitten se sai arvoisensa vuokralaiset fast casual -ravintolan muodossa. Rakennus on kuin tehty jenkkilarppaavaan hampurilaispaikan tarpeisiin. Myös sisustus oli laadittu klassisen kliseinen ”daineri” mielessä: paikoin onnistuneesti, paikoin taas liian itsestään selvästi. 

USA! USA!

Olin jo etukäteen päättänyt ateriani koostumuksen, joten käppäilin suoraan tiskille ja ladoin tilaukseni pöytään: Hello!-hampurilainen sekä olut.

Hello! siksi, että kastikkeen virkaa toimittivat aina yhtä maistuva French’s-sinappi sekä houkuttelevalta kuulostanut savuketsuppi. Olin kuullut jonkin verran tarinoita ravintolan tavasta hukuttaa burgerinsa majoneesiin, joten päätin aloittaa tutustumisen majoneesivapaalla vyöhykkeellä. Kannatti. Eikä tietystikään mitään lisukkeita, sillä ne ovat järjestään täysin turhia elementtejä.

Kaikki hampurilaiset muuten 7,5€, eli halpaa kuin… niin, halpa hampurilainen.

Olueksi valikoitui kaapin ainoa pienpanimo-olut, Stallhagen US Red Ale. ”Ai, totakin tehää vielä”, oli ensireaktioni. Viimeksi olen tainnut ahvenanmaalaisen Amber Alen kohdata Turun Mallaskukossa vuosia takaperin.

Niin, Turku. Sielläkin on muuten Hello! – American Diner, jos nyt jotain sattuu kiinnostamaan.

Päätin juoda oluen suoraan pullosta, sillä tarjolla olisi ollut vain muovimukeja. Ihan fiksu päätös, ruoan kanssa US Red Ale maistui nimittäin pullosta särvittynä yllättävänkin hyvältä. 6%, raikkaahkoa jenkkihedelmää ja tyylille ominaista mäntykaramellia. Ruokajuomana tosiaan helposti maistuva, mutta sellaisenaan lirvahtaa liikaa Amber Alejen tunkkaiselle jättömaalle.

Kanssa-asiakkaita oli jokunen: muutama lapsiperhe, vanhempi pariskunta sekä jotain nörttimäistä korttipeliä hakannut miesporukka. Siis laidasta laitaan, eikä mitään örinää. Tai noh, kuulokkeista kyllä pauhasi Burning Witch. 

Näyttävä pari

Ruoka saapui nopeasti pöytään ja parit pakolliset valokuvat otettuani kävin brutaalisti käsiksi. Burger tarjoiltiin korissa ja sen ympärillä oli vanhaa sanomalehteä imitoinut kääre – hieman ehkä kliseinen yksityiskohta. Tarkoitus oli kuitenkin selvästi ahmia ateria ilman aterimia, joten tein työtä käskettyä ja hyvinhän se hampurilainen kouraan sopikin.

Ensimmäinen puraisu… Toimii. Sämpylä ei ollut ihan se perus briossi, vaikka sitä lupailtiinkin. Jotenkin hapero, mutta maistuva. Sillähän pärjää.

Maatila-Liha Merosen 100% naudanlihasta paisteltu pihvi oli päästetty kypsäksi asti, eli sellaista irstaan mehevänä valuvaa punaisuutta ei nyt päässyt ihailemaan. Kuivaa se ei kuitenkaan ollut ja maut kohdillaan, joten annettakoon anteeksi. Vaikka toki: pihvi = burger.

Muuten täytesortimentti oli kohdillaan (pl. punasipulirenkaat, jotka jouduin vatsaongelmiin vedoten nyppimään pois). Monterey Jack oli nätisti sulanut pihvin päälle, salaatin roolin itselleen ominut rucola oli maistuva vaihtoehto ainaiselle perushakkeelle ja tomaatti sekä maustekurkku kisailivat vienolla makeudellaan sinapin ja savuketsupin happamempien makujen kanssa tuloksenaan kivassa balanssissa esiintynyt burgerikokonaisuus. Jossain kohti tuntui, että suolaa oli lirvahtanut sirottimesta vähän liikaa, mutta minähän rakastan suolaa, joten mölyt ja ruoat mahaan vaan.     

Kokonaisuutena sellainen ok/ok -tason kokemus. Varmasti tulee uudestaankin käytyä, varsinkin noilla hinnoilla ja varsinkin kun saavat viihtyisän, joskin hieman meluisan pationsa avattua. Pussikaljaa lähipuistossa ja sitten purilaista – oispa kesä.

It's time to say goodbye

Share

Kommentoi