Helppoo ku sunnuntai... ilta

Bönthöö bönthöö

Enpä muista, että olisin ikinä järjestänyt illallistreffejä kotonani, jos ei nyt jotain pizzan tilaamista sitten lasketa moiseksi (ehkä emme laske). Nyt sattui kuitenkin moinen tilaisuus kohdalle ja vielä omasta aloitteestani. Ruoaksi valikoitui ehkä hieman oktoberfest-hengessä possua ja perunaa, eli kahdeksan tuntia mm. kirsikkakolassa hautunutta sianniskaa (toisin sanoen männä vuosien trendiruokaa nyhtöpossua) sekä jogurttikastikkeeseen tehtyä sitruunaista peruna-feta-salaattia. Ei nyt ehkä mitään kaikista fiineintä ja romanttisinta, mutta ajoi hyvin asiansa. Sivussa nautittu Malmgårdin Omenasiideri oli myös ihan virkistävä juoma, ilmeisesti samaa tavaraa kuin edesmennyt Huvila Omenasiideri. Makeus ja happamuus tasapainossa, mutta kun panimo tekee maan parasta siideriä (Craft Cider), niin hieman pliisuksihan tuo pakostikin jäi.

Ilta oli vasta keski-ikäinen, eikä tärskyt olleet selvästikään vielä lähelläkään loppuaan, joten mikäpä parempi paikka jatkaa jutustelua kuin Teerenpeli. Taas kerran. Mukavan raukea tunnelma sunnuntai-iltana, tilaa löytyi ja juomat sai tiskiltä jonottamatta. Ihmisen parasta aikaa baarissa. Valitsin alkuun vanhan tutun reilun viikon takaiselta Brittiviikko-visiitiltä, eli Fuller’s Past Masters 1926 Oatmeal Porterin. Tarjoilulämpötila oli yllättävänkin optimaalinen, olisiko vasta hetki sitten laitettu pullo kylmäkaappiin, sillä en usko, että ovat kaappien lämpötiloja lähteneet sörkkimään. Itse olut oli jotenkin karkeampi ja pistävämpi kuin edellisellä kerralla, mutta yhtä kaikki maistuva.

Teerenpelin Brittiviikot olivat saaneet vahvistusta myös hanapuolelle ja koska kyseinen olut oli itselleni ennestään tuntematon, niin juoma lasiin ja tikki vihkoon. Belhaven Twisted Grapefruit IPA siis kyseessä, Greene Kingin IPA-linja Lahessa jatkuu. Twisted Grapefruit on yksinoikeudella Teerenpelin teemaviikoille rahdattu olut, eli ainakaan tällä hetkellä sitä ei muualta (Suomesta) saa, eikä esim. Ratebeer tunne vielä moista keltanokkaa. 5,3% ja roppakaupalla greippiä, eli melkoisesta ”sessiokamasta” puhutaan. 

Tuoksu on todella greippimäinen, mutta enemmän tulee mieleen joku hilloke kuin tuore hedelmä. Maku ei petä, tuo sama hillokemaisuus puskee todella vahvana. Esanssia, ei "realia dealia". Mausteena jotain yrttiä, männynneulasia ja ehtaa brittimäisyyttä toffeen muodossa. Alussa olut on vielä jokseenkin raikas, mutta lämmetessään muuttuu kovin tympeäksi britti-IPAksi, johon on lorautettu aimo tujaus sokeroitua greippimehua. Onneksi otin vain pienen annoksen, sillä sekin oli taisteltava loppuun. Hauska ensikosketus, joka loppujen lopuksi muuttui ikäväksi litkuksi. Onneksi ilta oli muuten yksi parhaista (epä)pyhäpäivistä miesmuistiin, joten yksi kehno olut sinne tai tänne. Moi!  

Share

Kommentoi