Helsinki City Boy

Neljäkymmentäkahdeksan pulloa Kanavan Panimon Sulku-pilssiä sekä muutama kassi rinkassa ja oma reppu vielä siihen päälle kannettavaksi. Voin sanoa, että painoa löytyi. Kuorma starttasi Lahesta puolenpäivän jälkeen ja perillä Helsingin Karhupuiston liepeillä olimme jokusen tunnin myöhemmin; matkalle mahtui dösällä ja spåralla ajelua sekä hieman pidempää kiertoreittiä, koska kivahan se oli roudata aivan liian painavia kantamuksia ympäri Kalliota, heh. Kyseinen jobi liittyi Rent-in-shop -vaatevuokraamon kutsuvierasjuhliin, ”kotibileisiin”, jotka ovat itse asiassa tätä kirjoittaessa käynnissä, eli toivottavasti oli onnistuneet festiviteetit. Jos vaatteiden vuokraus kiinnostaa enemmänkin, niin käykäähän tutustumassa: https://www.facebook.com/rentinshop/

Raskas työ vaatii raskaat huvit, joten vapisevin jaloin kävelin lähimpään olutkippolaan, joka tällä kertaa sattui olemaan hyvinkin miellyttävä ja tuttu Ølhus Oslo. Raukea tunnelma noin tunti avaamisen jälkeen, vain muutama kanssa-asiakas. Terassilla olisi vielä tarjennut, sillä aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, mutta päädyin kuitenkin nössöilemään pimeään peränurkkaan. Hanavalikoima ei oikein vakuuttanut, joten käännyin kannoillani ja aloin tenttaamaan pullolistaa. Samat nøgnet vaikutti löytyvän kuin edelliselläkin visiitillä, eikä kotimaisistakaan oikein ollut nyt lasin täytteeksi. Aloin jo hieman hermostumaan sortimenttiin, mutta myös omaan vaikeiluuni, kunnes näin valon: Lervig / Way 3 Bean Stout! Kyseinen norjalais-brasilialainen Imperial Stout on tullut aiemmin vastaan vain interin netissä ja vaikuttanut todella mielenkiintoiselta, joten lopulta tilauksen tekeminen muuttui helpoksi kuin sunnuntaiaamu.

Jo tuoksu kertoi omaa kieltään tulevasta makunautinnosta, silkkaa hedonismia leivosmaisen herkullisuuden keinoin. Maku veikin sitten järjen mennessään, sillä 3BS nousee Omnipollon ja Buxtonin ”raukkisoluiden” rinnalle ja lopulta ohikin. En ole suuri makeiden leivonnaisten ystävä, mutta näköjään nesteen muotoon puristettuna maut toimivat suussani full hd 1080p. Paahteista kahvia vaniljalla ja kanelilla maustettuna, vieressä hirviömäinen pala mutakakkua, jonka päällä paksu kerros kaakaojauhetta sekä kookoslastuja. Tuhti, jopa läski suutuntuma, joka tunkeutuu kaikkiin koloihin kuin Peter North konsanaan. 13% ei tunnu kuin pienenä lämpönä kurkussa - vai olisiko sekin herra Northin aikaansaannoksia. Makeita Imperial Stouteja vieroksuvat varmasti kammoavat moista tököttiä, mutta kaltaiselleni makeilijalle 3 Bean Stout oli unelmien täyttymys, jota janosin ja kaipasin lisää vaikka lasi oli vielä puolillaan. Jälkiruoka ruoalle, jota en ikinä ruokaillut.

Harkitsin jääväni vielä hetkeksi aloilleni, mutta Lervigin jättämä hekuma olisi hukuttanut kaikki maailman muut juomat alleen, joten päätin jalkautua Helsingin kauniiseen syyspäivään, apostolinkyydillä siis kohti keskustan, eli "Hesan kessan" houkutuksia. Ensimmäinen etappi oli Black Doorin pop-up -ravintola Kaisaniemessä, jossa nyt vain sattui olemaan ovi auki houkuttelevasti. Sisään vaan, vaikkei seisoiskaan, sanoi vanha Liipolan mies ja osti tiskiltä oluen. Donut Islandin (Hiisi totutusti myös taustatukena) Mika Oksasen Julmahuvi-tributointi jatkuu, sillä nyt Berner-gosen jatkoksi oli rykäisty Paradise Cocktail-niminen olut, jonka tyylistä en oikein päässyt perille. Eikä googlauskaan tuottanut tulosta. Olkoon nyt sitten vaikka moderni "sour saison”, sillä hiivainen happamuus yhdistettynä pieneen pippurisuuteen sekä ylikypsään hedelmäisyyteen voisi viitata sinne suuntaan. Paratiisin hedelmää allaspojalta ja kukonhäntä heiluu uikkareissa, mutta liian kypsäksi on jo rusketus päässyt tämän kohdalla ja ihosyöpä kolkuttelee nurkan takana. Ihan kiva hedelmä-cocktail, mutta ei sen enempää, varsinkin kun edellinen juoma oli ollut orgastinen kokemus.  

Seuraava kohde olisi suunnitelmien mukaan ollut Pien, mutta tulin siihen tulokseen, etten ole kiinnostunut tuhlaamaan vähiä varantojani markettivahvuisiin juomiin, varsinkin hinnakkaisiin sellaisiin. Kotimaisten maitokauppaoluiden taso on niin ailahtelevaa ja/tai tylsää, joten ei ikinä tiedä saako rahoilleen vastinetta. Ja vielä kun vierestä löytyy uusittu Arkadian Alko sekä lukematon määrä hyviä olutpubeja, niin päätin jättää Pienissä (häissä) käynnin hamaan tulevaisuuteen, hetkeen kun on oikeasti rahaa tukea sinänsä arvostettavan rohkeaa liikeideaa.

Arkadian Alkosta pääsemmekin aasinsiltaa pitkin kätevästi… Arkadian Alkoon. Olihan se remontti kannattanut, tuntui nimittäin kuin olisi visiteerannut jossain oikeassa olutkaupassa, eikä Alkossa. Hyllytila kasvanut valikoiman kanssa ja kylmäkaapistakin pystyi sahdin seuraksi ostamaan esim. Barley Winea tai tupla-IPAa, which is nice. Itse olin kuitenkin täsmäiskulla liikenteessä, sillä palkaksi kantojuhtana toimimisesta oli luvattu olutta ja ne olin toki päättänyt jo hyvissä ajoin ennen sisään astumista. BrewDog Paradox Islay on ollut must drink -listallani siitä asti kuin moisesta Paradox-sarjalaisesta kuulin, olenhan suuri Islay-viskin ystävä. Toinen isku suoritettiin Lagunitas Olde GnarlyWinen kimppuun, isoa jenkkiohraviiniä suht kilpailukykyiseen hintaan Alkon hyllyltä, niin pakkohan se oli. Kahdelle pullolle kertyi hintaa n. 31€, mikä on ainakin oman taloustilanteen huomioon ottaen käsittämätön summa, mutta välillä on hyvä hemmotella itseään, varsinkaan kun sitä ei ole mitenkään päin ansainnut.

Shoppailun jälkeen jäi vielä puolisen tuntia luppoaikaa ennen kotiinpaluuta, joten jalat alkoivat automaattisesti kääntää kompassia kohti Rotterdamia. Noh, mikäpä siinä, siellä on kuitenkin mukava vessa ja parin desin annokset, joten aivotkin hyväksyivät tuon suunnitelman. Yllätyin miten täynnä pubi oli, yleensä kun vierailuni osuvat keskellä kiireetöntä puolipäivää. Löysin kuitenkin tuolin alle ja Donut Islandin sekä Hiisin kollabo-Black IPAn lasiin. Jos edellinen ”munkkisaarelainen” oli pienoinen pettymys, niin sitä oli tämäkin. My Lucky Number XIII ei ollut missään nimessä kehno tekele, mutta edelleen, 3 Bean Stout oli pilannut kaikkien muiden mahdollisuudet menestyä tänä kauniin syksyisenä päivänä. Humalatykittelyä odotin, mutta kovin ”stouttimaisen” oluen sain. Pientä greippisyyttä taustalla, mutta vastapainona vahvaa paahteisuutta ja kuvaan sopimatonta happamuutta, punaisia marjoja yms. Pieni liru jäi vielä lasin pohjalle, kun itse istuin jo linjabiilissä muistellen uutta parasta ystävääni, kolmen pavun ihmettä.

 

Share

Kommentoi