Helsinki - Yksi isku

Maanantai on monelle työtä tekevälle tissuttelijalle vaikea päivä, mutta kaltaiseni vapaamatkustaja osaa ottaa siitäkin ilon irti. Helsinki kutsui heti aamusta, sillä kirjoittamani Mango Hallon Feber -arvostelu oli herättänyt Brewskiä maahantuovan Pien-pomon huomion, ja kutsu kävi hakea lisää ruotsalaista trendsetter-olutta maistoon. Kyllä kiitos. 

Samalla vaivalla nappasin mukaan myös Panimo HIMAn uuden satsin ja jätin vaihdossa pari pulloa Kaupungin äänet Pilsiä kollegoiden noudettavaksi. Pien on kyllä kätevä ”kohtaamispaikka” näiden pullobisnesten kannalta, eli kiitos vaan Erkille ja kumppaneille.

Ja niin, palaverinkin olin saanut sovituksi samalle päivälle, eli monia kärpäsiä ja vain yksi isku.

Tuli sitä ihan rahallakin ostettua yksi janojuoma, sillä seuraava kohtaaminen siirtyi tunnilla eteenpäin, joten päätin käydä nauttimassa yhden puistokaljan. Luulin noukkineeni kylmäkaapista To Ølin Gosen, sillä Coastal Gose pönötti parin muun tanskalaisen keskellä ja sen etikettikin imitoi röyhkeästi ”Töölin” vastaavia. Noh, oma moka, kun ei jaksa ottaa silmää käteensä, sillä siinä vaiheessa kun huomasin valmistajan kohdalla lukevan Jopen, niin maito oli jo housussa. Pääasia oli kai kuitenkin se, että halusin hapanolutta ja sitä sain.

Kävin heittämässä olutlastin säilytykseen ja käppäilin Kaisaniemenrantaan nauttimaan ostoksestani. Tai, nauttimaan ja nauttimaan. Coastal Gosessa oli ihan kivasti suolaa ja happamuutta, mutta siinäpä se oikeastaan. Ei raikas, ei maukas. Vähän kuin olisi juonut kitukasvuisella sitruunalla maustettua, meriveteen pantua Pilsiä. Olisi vaan pitänyt ostaa se Brewskin ananaspullo, jota ei korruptiopussukastani edes löytynyt.

Vielä oli hetki aikaa ennen palaveriä, joten ”oikasin” Citykäytävän kautta ja päätin piipahtaa Kitty’sissä. Onko Kitty’sin taso tylsistynyt tässä vuosien varrella vai olenko minä vaan tylsämielistynyt paikkaan? Ehkä aika on ajanut Kitty’sin ja Kaislan kaltaisten perinteisen (S-)pubien ohi?

Maistamattomia ei hanalistalta löytynyt, joten päädyin ottamaan revanssin Ohranan Mustalista-Imperial Stoutista. Helsingin SOPPissa jo hyväksi havaittu IS ei pettänyt nytkään. Parin desin annos oli toki aivan liian kylmää aluksi, mutta onneksi oli hetki aikaa odotella ja ihmetellä. Ihmetellä esimerkiksi sitä, että miten täynnä Kitty’s oli, vaikka kello oli juuri lyönyt yksi maanantaipäivällä.

Mustalista oli vahvan paahteinen ja kuivahedelmäisen makea. Lopussa vielä sikarimaista tuhkaisuutta ja todella hennosti marjaista happamuutta, josta ei ihan tiennyt, että toimiiko se vai ei. Koffin portterimainen kokonaisuus, tosin kolme prosenttia vahvempana.

(Miltei parin tunnin palaveri tähän väliin, aiheena blogin sekä sen eri lonkeroiden tulevaisuus. Paikoilleen en halua jäädä, joten suunta on ylös- tai alaspäin. Se jääköön nähtäväksi.)

Yes, this is douchebag

Pitkäksi venähtäneen palaverin jälkeen oli tarkoitus käppäillä vielä BrewDogin baariin, mutta tapasinkin seuralaiseni sattumalta Forumin nurkalla ja matkaa lyhentääksemme päädyimme yksille Københavniin, eli tuttavallisemmin ”Köpikseen”.

Hornbeerin Caribbean Rumstout vaikutti oluelta, jota ei voi sivuuttaa, joten tilaus siitä. Samalla kun kyyppari alkoi valuttamaan juomaa lasiin, tajusin että en ole sivuuttanut tuota tanskalaista Imperial Stoutia tässä samaisessa paikassa pari vuotta takaperin. Tajusin samalla myös, että olisin kaivannut sittenkin jotain raikasta. Niin käy joskus.

Rumstout oli yhä mainio. Kevyehkö 10%, silti pullollaan makuja. Rommilla kostutettu vaniljainen suklaaleivos, josta puuttui se esimerkiksi useita Omnipollon ”leivosoluita” vaivaava esanssisuus. Hyvä sikari palanpainikkeeksi ja kotia kohti…

…Ach so, siitä raikkauden puutteesta kun valitin, niin seuralaisen To Øl Tangerine Cream (nyt ei ollu Jopen kyseessä) oli juuri sitä. Paras Cream Ale, mitä olen juonut. Saisinpa nyt lasillisen.

Share

Kommentoi