Kanavan äänet: Tasting, tasting, 1, 2, 3

Vanha Vääksy kuhisi ihmisistä, kun astuin ulos linjabiilistä aurinkoisena lauantai-iltapäivänä. Mäkiautokilpailu oli hetki sitten päättynyt ja seuraavaksi olisi vuorossa muotinäytös legendaarisen Lauran kaupan pihapiirissä. Kanavan kupeessa oli taasen tarjolla peräkonttikippistä ja perinteikäs kaarnalaivojen SM-kisa. Bussimatkalla kulkuvälinettä rummuttanut sadekuurokaan ei ollut näköjään saavuttanut Asikkalaa. Kaikki vaikutti siis olevan enemmän kuin hyvin ja ihmiset nauttivat tapahtumarikkaasta kesäpäivästä.

Itse en ollut kuitenkaan saapunut paikkakunnalle minkään muun kuin oluen takia. Kaupungin äänet -festivaali häämöttää jo parin viikon päässä, joten Kanavan Panimon tehtailema festariolut oli maistelua vaille valmis. Ja kun en ensi viikonlopun pullotustalkoisiin pääse osallistumaan, niin nyt oli hyvä aika käydä piipahtamassa ja viimeistelemässä tämä juttusarja. Toki valmiista tuotteesta tulee sitten vielä oma postauksensa.

Kanavan veljekset olivat käyneet kisailemassa kaarnalaivarallissa ja voittaneetkin yritysluokan, joten kaksikko oli juuri lähtenyt pokkaamaan palkintoaan, kun livuin terassin kyljestä sisään. Päädyin odotellessa ostamaan oluen ja unohduin ihmettelemään maailman menoa hetkeksi: Viima-duo oli aloittanut settinsä, panimon kyljessä sijaitseva patio oli ihan tukossa ja esiintymislavan kulmalla tarjoiltiin lohikeittoa. Show & Soup oli juuri hetkeä aiemmin alkanut, viime vuonna onnistuneesti debytoinut tapahtuma.  

Jäin tarkoituksella viimeisimpään peränurkkaan, sillä väsyneet Wonderwall-coverit ja irkkujen juomalaulut eivät voisi juuri vähempää kiinnostaa. Keskityin mieluummin Hopping Brewstersin Warthog IPAan, joka oli yllättävän kovassa iskussa. En ole aikoihin akaalaisten ipoja juonut, sillä karkea mineraalisuus ja mansikkahillo eivät kuulu lempimakuihin oluesta puhuttaessa, mutta nyt ne loistivat poissaolollaan. Tuhdihko runko, ei kuitenkaan tunkkainen. Paljon sitruksia, hieman tropiikkia ja kaikki haudattiin lopussa vehreän havupedin alle. Jo kolmas mainio olut Hopping Brewstersiltä suht lyhyen ajan sisällä, joten ei se mikään turha panimo taida ollakaan.

SM-mitalistit saapuivat vihdoin paikalle ja livahdimme Jukan kanssa sivuovesta sisään laskemaan KÄ Pilsiä purnukoihin. Jos oluen tarkemmat speksit kiinnostavat, niin lukekaa edelliset jutut (linkit alla) tai odottakaa ensi viikkoon virallisen tuotteen arvostelua. En halua paljastaa vielä liikaa, mutta hemmetin hieno olut sieltä on tulossa, Suomen parhaita Pilsejä varmasti. Vaikka humalaa kaatuikin keittoon Kanavan normaalimääriä reilummin, niin silti se on mielestäni puhdasrotuinen. Raikas ja rapsakka, viljakeksinen sekä sitruunaisen kesäinen janojuoma – jota haluaa juoda useamman putkeen. Varmasti kuivahumaloinnin myötä olisi Hull Melonista ja Mandarina Bavariasta saanut enemmän modernia hedelmäisyyttä irti, mutta se ei nyt ollut mahdollista. Eikä tässä mitään trooppista humalamehua kukaan halunnut tehdäkään. Minä ja panimo olimme tyytyväisiä, nyt vaan toivotaan, että asiakas sekä eritoten loppukäyttäjät olisivat myös. Vajaan parin viikon päästähän tuo sitten nähdään.

http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/kanavan-aanet-kauniin-ystavyyden-alku

http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/kanavan-aanet-kesakeitto

Testiajon jälkeen päätin käydä hieman pyörimässä puistoissa ja pusikoissa. Panimon terassi ja kanavan alue ylipäätään oli täyteen pakattu, mutta vain muutaman sadan metrin päässä koitti ihana rauha. Pato pauhasi selän takana, muutama vene pyöri kanavan uomassa, jokunen natiivi oli iltakävelyllä ja olutpullosta kuului ”tsuhh”. Humalove Skinny Dipping oli vehnäinen APA, joka yhdisteli ihan muikeasti vehnäistä happamuutta, trooppista aromia sekä hieman kylmäksi jättänyttä katkeroa. Kelpo puisto-olut.

Kävin vielä yhden juoman kiskaisemassa panimon terassilla, otin kantoon laatikollisen Sulku Pilsiä ja suuntasin kohti kivenheiton päässä sijaitsevaa Vääksyn kanavaa. Tai me suuntasimme, sillä paljastui että osa Kanavan porukastakin oli päättänyt tehdä kotimatkansa vesiteitse. Paljastui myös, että Jukka on työskennellyt laivoilla ennen oluturalle siirtymistään, ja nyt oman panimonsa tuotteita oli myynnissä edellisen työpaikan tiskillä. Ympyrä sulkeutuu.

Laivamatka oli oikeastaan juurikin niin juustoisen idyllinen kuin se vaan voi ikinä olla. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, vieno tuulenvire puhalteli kasvoille, maisemat olivat päijäthämäläisen kauniita, kapteenin lakonisen tykittelevä kuulutustyyli huvitti ja juoma virtasi. Sulku Pils ja varsinkin Wolfberger (W)3 -viini toimivat täydellisinä virvokkeina. Pääsin myös käymään komentosillalla (jos se edes on oikea termi) ja tuli jotenkin pikkupoimainen olo kaikkia vimpaimia mukavassa nousuhumalassa ihmetellessä. Hemmetin mukavaa puuhastelua kaiken kaikkiaan. 

Kiitos Kanavan Panimo kestitsemisestä sekä Päijänne-Risteilyt Hilden ja m/s Suomen Neito mahtavasta kotimatkasta. Tulen varmasti toistekin, menkäähän tekin.

---

Yhteistyössä:

Kaupungin äänet ’17

https://www.facebook.com/kaupunginaanet/

Päijänne-Risteilyt Hilden

https://www.paijanne-risteilythilden.fi/

Share

Kommentoi