Kanavan Vääksy-olut

Vääksy, lukkarinrakkauteni tuota Asikkalan keskustaajamaa kohtaan ei varmasti ole jäänyt blogia seuraaville epäselväksi. Kirjoittelin taannoin paikkakunnasta muun muassa seuraavasti:

Siellä on vietetty lapsuuden viattomia kesiä, mummolassa ja mökillä, siellä on aloitettu sekä lopetettu rakkaustarinoita ja siellä on myös humalluttu useampaan otteeseen.

Koska pidän myös oluesta, niin Kanavan Panimon lahjuspussukasta löytyi Vääksy-oluen myötä kaksinkertainen ilo. Vääksy-olut on alueen kauppiaiden masinoima mallasjuoma ja tämä Kanavan panema versio on järjestyksessään kolmas. Edellisinä vuosina kunnian ovat saaneet Pyynikki ja Pihamaa, jotka eivät kuitenkaan ole tyylilleen uskollisena pystyneet tehtailemaan muuta, kuin puolivillaista käppää. Onko oman kylän pojista sitten olutmaineen pelastajaksi? Kanavan Panimon tarkan laadunvalvonnan tuntien pelkään parasta.

Etiketti herätti heti huomion, hyvässä ja pahassa. Kanavan Panimon vahvan yksinkertaiseen ulkoasuun tottuneet silmät joutuivat hetken aikaa mittailemaan tuota halvan postikortin mieleen tuomaa maisemaa, mutta kaiken korniuden alta löytyi kuitenkin jotain mistä ottaa kiinni. Siihen on selvästi vangittu sellaista 80-lukulaista tunnelmaa, joka on maannut haudassaan kaikki nämä vuodet. Lemmenlaiva tuli vielä televisiosta ja sitä sitten leikittiin Vääksyn kanavan sulkuporttien päällä kapteenin hattu päälaealla keikkuen ja suupielet päärynäjäätelöstä tahmaisina. Nyt Lemmenlaiva on uponnut, sulkuportit sulkeutuneet, hattu lentänyt järveen ja lokkikin varasti jäätelön. Aikuisuus on mälsää.

Juuri mitään muuta etiketti ei sitten tarjoakaan:

Vesi, ohramallas, humala, hiiva

Siinäpä se oikeastaan. Tyylilajista ei siis ennakkoon ollut muuta tietoa, kuin että ensimmäinen pohjahiivalla pantu Vääksy-olut on kyseessä. Ratebeer yrittää tosin Pyynikin tuotoksen lokeroida Pale Lager -kategoriaan, mutta se on kuulemma erheellistä tietoa panimon edustajan mukaan. Ach so, toki maitokaupparajoissa liikutaan, jos se ei vielä käynyt selväksi.

Tuoksun perusteella arvelisin Pilsin olevan kyseessä. Suu ei kuitenkaan löydä vaadittuja katkerotasoja, niin ehkä tituleeraan olutta ”vain” vaaleaksi lageriksi. Sillä ei ainakaan voi mennä vikaan.

Kesäistä maalaismaisemaa vilja- sekä rypsipeltoineen, uudet perunat tillillä ja reilulla voinokareella sekä ruokajuomaksi sitruunasoodaa. Aromipuolelta ei juurikaan modernia hedelmäisyyttä löydy ja kuten sanottua, katkerotasokin on kovin maltillista. Asikkalan tuhannet mökkeilijät löytävät tästä maltaisesta juomasta varmasti helposti kumottavan ”erikoiskaljan” kesän rientoihin. Kovin kanavalainen teos, eli maut ovat puhtaita ja miellyttäviä ilman sen suurempaa briljeeraamista.

Saatavuudesta en osaa sanoa muuta, kuin että ainakin Vääksyn K-supermarketissa noita edellisten vuosien eriä on ollut tarjolla. Ja jos olen ihan oikein ymmärtänyt, niin juurikin tuon marketin kauppias on yksi Vääksy-oluen pääarkkitehdeistä.

Käykäähän kotimaan matkailijat Vääksyssä juomassa olutta, hemmetin mukavaa puuhaa nimittäin.  

 

Share

Kommentoi