Kotiolutta Helsingin kaduilta: Aleksis Pale Ale

Heti kättelyssä pieni pyyntö sinne Helsingin suuntaan: keksikäähän pikku hiljaa nimi kotipanimollenne, niin olisi huomattavasti helpompi otsikoida näitä juttuja. Ihan vaan omaa parastani tässä ajattelen, heh.

Aleksis Pale Ale on siis saman kollektiivin aikaansaannoksia, kuin aiemmin blogissa esiintyneet Arvi Pale Ale, Kepu Kölsch sekä Hannu Pils. Unohtamatta tietystikään jumalaista siideriä.

Porukan edellinen Pale Ale oli täydellisesti pilalla, sillä vaikka se ei kotipanimon edustajan mukaan ollutkaan tarkoitetussa kunnossa, niin itselleni Arvi maistui erinomaisesti hapanoluena: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/arvi-pale-ale-kotiolutta-toolosta

Kalpea pintahiiva on taas homman nimi, mutta nyt on happamat naamat väännetty makeilevaan hymyyn, joskaan ihan perinteisestä tyylinsä edustajasta ei tälläkään kertaa puhuta. Prosentteja suht kovat 6,1% ja vaikka Galena- sekä Mt. Hood-humalat pokkailevat kotimaansa perusteella APAn suuntaan, niin lopputulos on yllättävänkin britti. Ai miksikö?

Tuoksu on tukossa kypsää hedelmää, sellaista hieman jo likööriksi käynyttä tropiikkia. Erikoinen aloitus. Suuhun ehtiessään hedelmät ovat kypsyneet lisää, mutteivät kuitenkaan ihan vielä valmiita kompostiin. Hilloa on selvästi purkitettu samalla pullotuslinjastolla, sillä Aleksisissa on löydettävissä hengenheimolaisuutta toissa viikolla arvostellun Kanavan Kosken kanssa: mansikan lisäksi hieman happamampaakin marjaa. Tropiikin eksotiikkaa löytyy vielä purnukan pohjalta, pientä raikkauttahan tässä jo kaivattiin täysjyväisen teeleivän kostukkeeksi. Katkeroita ei juuri ole, joten hedelmäinen aamupala lusikoidaan suuhun aromihumaloinnin (ehkä hieman myös Yeast Bay Vermont Ale -hiivan) avustuksella.

Tuhti ja hedelmä(hillo)inen kokonaisuus, joka kurotteli ehkä liian moneen suuntaan yltämättä lopulta mihinkään kunnolla.    

 

Share

Kommentoi