KP: Trees – Daydreams + Mustan Virran Pistolekors Porter

KP on lyhenne sanoista kuulematta paskaa. KP on myös Bönthöö bönthöön uusi juttusarja, joka yhdistää oluen musiikkiin. Miten? Sitä en vielä tiedä. Pääajatus on kuitenkin kirjoittaa jotain musiikista, sellaisesta joka jotenkin linkittyy olutmaailmaan.

Idea tähän lähti Mustan Virran Panimosta, joka lähestyi minua viime kuussa pariinkin otteeseen. Ensin paukahti postiluukusta tuo otsikon EP ja sen jälkeen pari panimon uutuusolutta. Katso lahjahevosta suuhun, ja arvostele sen hampaat.

Trees-trion taustalta löytyy siis Mustan Virran olutmaakari Santeri Vänttinen, jonka ansiosta tämä debyytti työpöydälleni eksyi. Ja hyvä, että eksyi, sillä helvetin herkkää ja saatanan kaunista on puiden laulu.

”Puut ovat mystisiä ja psykedeelisiä olentoja”.  

Olin kuullut Treesiä aiemmin yhden musiikkivideon (linkki alla) verran alkutalvesta ja jo silloin ihastuin kolmikon ”Savonlinna-soundiin”, olenhan viimeiset puoli vuotta kyllästänyt itseäni mm. Paavoharjun ja Joose Keskitalon tuotannolla. Daydreams on noista edellä mainituista selvästi enemmän kallellaan Keskitalon suuntaan, toki englanniksi laulettuna. Ja kappas, herra Keskitalon nimihän sieltä krediiteistä löytyy äänittäjän ja miksaajan sekä pianistin ja taustalaulajan ominaisuudessa. Ei omena kauas Savonlinnasta putoa.

Neljä kappaletta ja kaksitoista minuuttia. Folkin, indien, brittipopin ja paikoittain jopa minimalistisen post-rockin tahtiin päivätanssien pimeässä peränurkassa päiväunelmoiva levy liimaa kuulijansa paikoilleen heti Here to Guide Me -avauksesta lähtien. Tässä on jotain kovin tuttua, jotain sellaista samaa kuin vanhan ystävän kohtaamisessa: tekisi mieli halata, mutta härmäläinen mielenlaatu kuihduttaa moisen ajatuksen sekunnin sadasosassa kohteliaaksi kättelyksi. Surumielistä, mutta jossain leimuaa kuitenkin vielä toivon kipinä. Varsinkin videohitti A New Day on oppikirjaesimerkki tuosta haikeasta tunnelmasta, Santerin lapsenomaisen kohtalokas ääni ja taustalla valittava mellotron kuljettavat roskan silmään.

Daydreamsin äänimaailma on samaan aikaan kotoisan lämmin ja kolean minimalistinen. Sinänsä mitään suurta tai ihmeellistä ei levyllä tapahdu, mutta silti se pitää otteessaan kuin Sipilä Terrafame-pipoa – ilman häpeää.   

Kuuntelujuomana Mustan Virran Panimon Porter-uutuus, Pistolekors. Mystiseltä aatelissuvulta nimensä lainannut seitsemänprosenttinen portteri on osa eilen Alkon hyllyihin tipahtaneesta, jo perinteeksi muodostuneesta pienpanimokattauksesta. Ja toisin kuin moni muu tuon setin olut, niin MVP on lähtenyt tekemään kikkailuvapaata juomaa. Se on useasti ihan hyvä asia, jos ei sitten satu olemaan vaikkapa Omnipollo.

Paahteinen tuoksu, vaikka huoneenlämpöisenä join, niin oikein muuta en saanut irti. Maussa on sitten luonnetta jo huomattavasti enemmän. Paahteisuutta toki, muttei ihan niin voimakkaasti kuin nenä yritti uskotella. Hedelmäistä suklaata, kahvilikööriä, jotain konvehdin tapaista. Runko on bikinikunnossa, eli oikeista paikoista pyöreä ja varsinkin noille prosenteille ihanteellinen. Loppumaussa pieni viinaisuus yrittää heittää kapuloita rattaisiin, kuitenkaan siinä onnistumatta. Perus hyvä portteri, joka kuitenkin on lopulta hieman liian perus, varsinkin kun hintaa on lyöty pikkupullolle suht muhkeat 6,46€. Tyylikäs pakkaus toki, ei siinä.         

P.s. Arvostelulevyjä (ja -oluita) tai linkkejä niihin saa tuputtaa sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseen. Vasikoi itsesi tai ystäväsi.

Share

Kommentoi