Kun katson autiota Taivaanrantaa - Pellolta pulloon

”Sokeri on alkoholia, alkoholi on rahaa”, noilla sanoilla Teerenpelin Jussi Oinas lähti tutustuttamaan seuruettamme viskin valmistuksen saloihin Taivaanrannan kellaritislaamon tiloissa. Edellisen visiitin yhteydessä sovitun kierroksen vetäjäksi valikoitunut Oinas on titteliltään Senior Ambassador, Teerenpelin oman koulutusohjelman kasvatti ja vetäjä. Hän on myös paljon vartijana tislaamotoiminnassa – niin Lotilan päätislaamolla, kuin myös Taivaanrannan kellareissa.

Alla Pellosta pulloon -kierroksen antia muutaman kuvan välityksellä ja lopussa sitten viime viikolla luvattu tasting.

Ravintola/tislaamo Taivaanranta, Rautatienkatu 13, 15110 Lahti

ma-ti 11- 23
ke-pe 11-24
la 12-24
su suljettu

Ennen muuttamistaan Lotilaan Teerenpelin tislaamon vuosituotanto oli noin 40 000 litraa. Nykyään päätislaamo tuottaa vuosittain noin 100 000 litraa vuodessa, Taivaanrannan "koekeittiön" jäädessä muutamiin tuhansiin.

Maineikkaat Forsyths-pannut on tehty varta vasten Teerenpeliä varten. Suomessa muut tislaamot käyttävät hybridejä, mutta nämä on suunniteltu pelkästään mallasviskin tislaamisen. Pannujen jonotusaika on nelisen vuotta. 

Oman single cask -viskitynnyrin hinta noin 3000€/55-64l, josta saa 100-120 pulloa.

Jos Pellolta pulloon -kierros kiinnostaa, niin lisäinfoa löydät täältä

---

Tasting

Sitten päästään itse asiaan, eli tisleen tissutteluun. Viralliseen kierrokseen olisi kuulunut neljä eri tislettä, mutta me pääsimme maistamaan myös muutamaa ei-niin-virallista. Emme panneet vastaan, tai siis tislanneet... Ei saatana, miten huono juttu. Aletaan juomaan.

Virallinen maistelulankku

Maistelu tösäytettiin käyntiin toki raakatisleellä, "uudella alkoholilla". 63% tymäkkää alkoholia. Pontikkaa, hyvää pontikkaa. Kivaa melonimaista hedelmäisyyttä alkoi löytymään, kun malttoi hieman pyöritellä lasia. Lasin pyörittelyllä oli myös toinen funktio: Oinas kertoi, että mitä hitaammin "kyyneleet" valuvat lasinreunaa pitkin, sitä täyteläisempää juomasta tulee. 

Luonnollisesti raakatislettä seurasi kolmevuotias viski. Kolme vuotta on se raja, joka tisleen täytyy kypsyä tynnyrissä, että sitä saa kutsua viskiksi. Varsinaista lakia ei asiasta taida olla säädetty, kuin uisge beathan kotimaassa Skotlannissa, mutta herrasmiessääntöä noudetaan kyllä melko kiitettävästi ympäri maailman. Teerenpelin 3yo oli samaan aikaan hieman pliisu ja viinainen. Tynnyri ei siis ollut vielä ottanut omaansa ja lopputulos oli raakilemainen. Nahkaa ja kuivaa hedelmäisyyttä pystyi löytämään, kun oikein ryysti. Kypsytetty bourbon- ja sherrytynnyreissä suhteella 60/40.

Teerenpelissä viskit ovat järjestään 43%, taustalla taisi olla verotussyyt (?), niin myös seuraava koekaniini, tislaamon lippulaivatuote, kymmenenvuotias viski. Nyt alkoi löytymään ytyä. Hieman vaaleampi väri kuin edeltäjässään, joka johtuu jenkkitynnyröinnin dominoinnista (85%). Bourbon osui myös aisteihin, sillä 10yo oli vaniljainen ja hedelmäpuinen kokonaisuus. 

Virallisen maistelulankun viimeisessä kolosessa odotteli sitten oma lemppari Kaski. Kokonaan sherrytynnyrissä kypsytetty (ilman ikämerkintää) Kaski on täynnä tuhtia ja makeaa hedelmää sekä savuavaa nahkapöksyä. Pullollinen kelpaisi kaappiin.  

Epävirallinen maistelulankku

Epävirallisen osuuden alkajaisiksi Teerenpelin keväällä lanseerattua PyyGiniä. Helsingin SOPPissa tuli testattua giniä tonicin kera, mutta nyt siis sellaisenaan. Ginin katajamainen mausteisuus sekä Amarillo-humalan tuoma sitruksisuus toimivat mainosti yhteen. Uutta ja vanhaa iloisesti sekaisin. Jopa raikas juoma, vaikka nyt viinasta puhutaankin.

Samaisen tuotteen uunituore versiointi, eli tynnyröity PuuGin seuraavaksi. Putin tuosta nimestä tuli heti mieleen, mutta onneksi se ei maistunut käppäiseltä vodkalta. PuuGin maistui nimittäin... Paremman sanan puutteessa hauskalta. Mausteisuus hallitsi kokonaiskuvaa, sitrussävyt saivat väistyä niin piparkakkujen, kuin inkiväärinkin tieltä. Jouluisiin drinkkeihin varmasti mainio vahvistus.

Vielä oli aikaa yksille. Apple Cider Brandya tuli maistettua Oulun SOPPissa ja siellä myös tajusin ensimmäistä kertaa ihan pitäväni brandysta. Omenaa, omenasiideriä, omenapuuta, omenaviinaa... Kiitos.

Pullo ja uusittu etikettipohja tukevat toisiaan

 

Share

Kommentoi