Kuningassunnuntai

Suomi! Suomi! Soitto soi ja kansa vaelsi kohti kuhisevaa hiihtostadionia, olihan siellä hetken päästä alkamassa MM-kisojen päätöspäivän päätöslaji. Ja vaikka Mietaa olikin taas mämmipsykooseissaan ollut mieltä iltapäivälehdistössä, niin harvaa kisaturistia oikeasti kiinnosti starttasiko miesten 50km yhteislähtönä vai ei – kärsivistä ilmeistä päätellen mielessä taisi pyöriä enemmänkin edellisillan jälkien korjailu alkoholilla.

Repussa kolissut olut piti tuhota ennen alueelle jalkautumista, ja kesän kosteita maistelusessioita nietosten alla odotteleva Fellmaninpuisto tarjosi siihen oivan alustan. Vuoden ensimmäinen puisto-olut, tsek. Saimaan Brewer’s Special Joker Hop -sarja oli ehtinyt jo yhdenteentoista versioonsa. Missä välissä 9. ja 10. olivat päätyneet purkkeihin ja purkeista ulos, sitä en tiedä, eikä rehellisesti juuri kiinnostakaan.

Tylsää bulkkitekemistähän Joker Hop on aina esitellyt, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Itse asiassa 11. erä oli kenties kehnoin vastaan tullut "jokerihumala". Perin maltainen, silti vetinen. Humalaprofiili oli keitelty kasaan multaisista sitruunoista ja ladulle viskotuista havuista. Katkeroita oli lopussa suullinen, mutta se ei pelastanut tuota muuten kovin yksioikoisen tunkkaista APAa. Kertaosto, kuten aina.

Sitten sitä urheilujuhlan tuntua. Lahjusliput käsissä käppäilimme porteista läpi ilman sen suurempia ryysiksiä, mikä oli oikeinkin mukava seikka ottaen huomioon, että eilisen ”pääpäivän” aikana kisaturisteista koostunut ihmiskäärme oli jonottanut päästäkseen jonottomaan. Sukkana siis sisään ja kohti lähimpää juottolaa.

Hartwallin panostus Lahden Erikois Pilsiin on ollut hellyttävän läpitunkevaa, sillä harvassa ovat ne kisakaupungin juottolat, joissa ei Hartwallin liput liehu. Ja varmasti tuo kampanjointi on kannattanut, sillä hyvin näyttää ”premium”-luokan bulkkiolut ihmisten huulille eksyvän. Hauskana anekdoottina pitää muuten mainita, että MM-porttien takavarikkotynnyrissä Lahen Erikoisella näytti olevan runsas edustus. Toki siellä killui niin kossua, kuin jekkuakin kaverina, eli kisojen karonkka tulee varmasti olemaan litimärkä.

Erikoisen värejä tunnustettiin kisa-alueellakin, sillä eipä siellä yksittäistä Lapin Kultaa lukuun ottamatta tainnut muita olutmerkkejä edes näkyä. Ei edes Beer Valleyssa. Kyllä, suurhallin kainaloon oli todellakin pykätty Beer Valley -niminen talviterassi, joka ei nimestään huolimatta tarjoillut kisavieraan kurkunkostukkeeksi kuin Lahen Erikoist sekä Happy Joe -siideriä. Melkoinen beer valley toden totta.    

Ei siinä, hyvältähän olut maistui aurinkoisessa talvisäässä ja puistokauden lisäksi myös terassikausi tuli näin korkattua. Kevät saa, minäkin haluan. Meidän oli kuitenkin suksittava kuuseen, sillä Antero Mertarannan juna lähti puksuttamaan ämyreissä ja miesten kuninkuusmatka oli valmis alkamaan. Ei tässä nyt sentään mitään penkkiurheilijoita olla.  

”Sä jätä mut ja mä vaan hiihdän”.

Matka kohti keskustaa oli varsin rauhallinen, sillä tuo jo mainittu ihmiskäärme mateli yhä enenevissä määrin vastakkaiseen suuntaan. Murtsikassa kuitenkin yllättävänkin kova kuhina, mutta kuin varkain saimme kippolan parhaan nurkkapöydän käyttöömme. Which is nice.

Bryggeri Helsingin lupailtua Barley Winea ei ollut kuivuneen Supernovan jäljiltä hanaan kiinnitetty, vaan sen paikan oli vallannut Saaz Pilsner. Ja hyvä että oli, sillä hyvää oli. Kesäinen tunnelma viljapeltoineen ja tirskuvine sitruksineen. Katkerot jättivät jäljen ja sitruunamehumainen loppumaku oli jotain sellaista, mikä pitäisi olla kansalaisoikeus. Raikas ja ravitseva. Ainakin näin uunituoreena ja putipuhtaana menee heittämällä VASPin Saazer-variaation rinnalle ja ohi. Molemmat hienoja, joskin kovin erilaisia Pils-tyyliniekkoja.    

Loppupäivä meni perheen parissa tissutellessa ja touhutessa: #100, Porridge Bullet, Westonsin treffisiideri, Iloinen kulkija, Virasto, Tirra... Sekä kisaähkyyn kuollut kaupunki.    

 

Share

Kommentoi