Lahden Erikois IPA - Erikoissolut tavalliselle kansalle?

Sanovat, että hyvää kannattaa odottaa. Sanovat myös, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kovin useasti nuo lauseet ovat kuitenkin vain tyhjiä lupauksia, joita ei koskaan lunasteta.

Hartwallin Lahden Erikois IPAa on nyt odotettu – tai odotettu ja odotettu – Lahden MM-hiihdoista asti, jolloin panimojätti lupaili julkaista vahvaa paluuta tehneelle Erikois Pilsille seuraajan maaliskuussa. Lehdistötiedotteessa julistettiin IPAn edustavan "muodinmukaista oluttyyliä" ja makumaailman olevan "roiman hedelmäinen" sekä "voimakkaan katkeroinen". Mutta kun paikallispatriootit sekä erikoismiehet saatiin kiinnostumaan, niin kaiken ylle laskeutui hiljaisuuden muuri.

Mitä tapahtui? Maaliskuu tuli ja meni, mutta Erikois IPAa ei näkynyt. Hartwall alkoi keväällä pykäämään uutta ”erikoisolutpanimoaan” Lotilan tehtaiden yhteyteen, joten luonnollinen olettamus oli, että IPA pusketaan ulos sitten uunituoreen Mattson-alamerkin kautta myöhemmin. Mutta ei, Erikois IPA kyllä ilmestyi markkinoille samaan aikaan kuin Mattsonin debyytti, mutta se oli silti tehty emoaluksen suojissa. 

Pienellä tonkimisella paljastui, tai näin ainakin tiukat huhut väittävät, että panimomestari ei ollut tyytyväinen tuotteeseensa, ja sen takia Erikois IPAn vaivihkaa tapahtunut lanseeraus otti paikkansa vasta näin loppuvuodesta.

Kannattiko hyvää sitten odottaa? En usko, sillä Hartwallin karmea Hopventures British IPA on jättänyt niin syvät arvet makunystyröihini, että Erikois IPA joutuu aloittamaan kaiken nollasta. Toki myös surullisenkuuluisan Polar Monkeys -sarjan luomat mielikuvat tai Hartwallin maine sinä kaikista synkimpänä ”suomalaisena” panimona vaikuttivat ennakkoasenteisiini. 

Tuoksu oli kuin yhdistelmä Olvin "ipapaa" ja Lapin Kultaa, ihan miellyttävä alku. Chinook, Cascade ja Centennial toivat keittoon nyky-ipoille ominaista etelän hetelmää, mutta raikkaahko maku tössähti äkillisesti kuin (kovaan) seinään. Vastassa oli bulkkimainen pahvisuus, joka imi kaiken kauniin itseensä peitellen IPAn hautaansa kuivalla ja kuolleella havupeitteellä. Eikä kuivuus ollut sellaista tyylille ominaista katkeroa, vaan enemmänkin tympeän karskia puumaisuutta. 

Jos ei Erikois Pils ollut kovin kummoinen Pilsiksi, niin ei se tämäkään oikein erikoiseksi IPAksi (heh) lirvahda. Yhdentekevä tekele, joka tekee sen, minkä suurin osa tiesi jo alkuvuodesta: jättiläinen ei yksinkertaisesti taivu pienempiensä tasolle. Hartwall on hidas mutta kankea behemot, ja on vaikea nähdä, että Lotilassa pystyttäisiin venymään olvimaisiin urotekoihin. Tai vaikka pystyttäisiinkin, niin se tulee auttamattomasti myöhässä.   

 

 

Share

Kommentoi