Lahtikko Radio + Founders reDANKulous

Noin, raskas viikonloppu takana (siitä huomenna lisää), joten palataanpa sorvin ääreen. Kuten otsikosta voi jo fiksuimmat päätellä, niin Lahtikko-zine saa hieman lihaa luidensa ympärille radio-ohjelman muodossa. Huomenna starttavaa Lahtikko Radio jatkaa suht samoilla (olut)linjoilla kuin keväällä kuullut Mikropanimozufé-lähetykset, joissa kävin vierailevana tähtenä. Paikkakin on sama, eli http://www.limuradio.fi/. Lähetyksiä voi kuunnella suorana kyseisen osoitteen takaa joka kuun ensimmäinen keskiviikko kello 20-21. Huomenna, eli 05.10. vuorossa siis debyytti. Podcastin lupaamme viimeistään seuraavaksi maanantaiksi, eli kuukauden mittaisia odotuksia ei siis enää ole luvassa, sillä katkaisimme hitaat välikädet kokonaan pois. 

Jokaisessa ohjelmassa on myös löyhä teema ja siihen liittyvä vieras. Tuopin ääressä -blogin Arto saa kunnian avata pelin ja miehen kanssa puhutaan hieman blogeista sekä kotioluesta. Musiikista vastaavat juontajat yhdessä ja siinäkin on tulossa tientynlaista tematiikkaa, mutta sählätään tuo debytantti alta pois ja kerrotaan sitten lisää teemoista, tulevista ohjelmista yms. Kuunnelkaahan ohjelmaa, ja meille saa toki lähettää aiheeseen liittyviä tai liittymättömiä pyyntöjä, toiveita, haistatteluja sekä tietysti yhteistyöehdotuksia. Osoite löytyy tuosta sivun oikeanpuolimmaisesta palkista tai sitten huutelette lähetyksen aikana Limuradion shoutboxiin.

Sitten sitä juomaa kehiin. Alkaa jo hieman kyllästyttämään saman mantran toistaminen, mutta minkäs teet. Founders, uusi olut, Alko, tilausvalikoima, vahva jalansija, hylly... Viralliselta nimeltään olut on muuten Founders Backstage Series #13: reDANKulous Imperial Red IPA, mutta otsikko näytti paremmalta lyhyempänä versiona.

Taas siis mennään ja tullaan Michiganista, tällä kertaa Imperial IPAa, punaista sellaista. Ja punaistahan tuo, sillä kauniin rubiinista nestettä kaatuu lasiin. Karamellisoitua marjaisuutta tunkeutuu nenään ja hetken päästä samat elementit täyttävät myös suun. Maku ei ole kuitenkaan ihan niin makea kuin voisi tuoksun perusteella kuvitella, vaan mäntymetsäinen kuivuus jää viipyilemään suuhun toviksi. Humalaa siis on käytetty reilulla kädellä. Punaista marjaa, karamellia, mäntyä, kypsää sitrusta… mainioita makuja sinällään, mutta loppujen lopuksi melko yksitoikkoisesta DIPAsta on kysymys. Mieluummin ostaisin samaisen panimon edellistä Alko-uutuutta, Devil’s Danceria, vaikka sillä hintaa onkin kolmisen euroa enemmän – tosin, niin on prosenttejakin.

 

Share

Kommentoi