Lahtikko tien päällä: Makujen Fiskars

Kuten eilisessä postauksessa todettua, niin Fiskars-kiertoajelun jälkeen oli aika tutustua kylään juomien kautta, toki Oskari Sundtsrömin opastuksella. Palataan siis takaisin Ägräs Distilleryn tiloihin, jonne tislaamon sekä Fiskarsin Panimon leivissä työskentelevä Jenni Danielsson kantoi tarjotin väärällään juomia. Nyt päästiin siis itse asiaan.

Kuura Real sai kunnian aloittaa urakan. Nimensä mukaisesti real cideria, käsittelemätöntä ja villihiivalla käynyttä still-siideriä. Tuli mieleen spritzer, hyvä spritzer; pirskahtelevaa valkoviiniä ja tuoretta omenamehua. Kevyt ja maukas kesäjuoma.

Lasit tyhjenivät nopeasti ja yhtä nopeasti niihin tuli myös täytettä. Fiskarsin Juhla Pils on pantu juhlistamaan satavuotiasta Suomea – en tosin tiedä miten tšekkityylinen Pils liittyy katajaiseen kansaamme. Tuhdihko runko, vaikka markettitavarasta puhutaan. Viljaa, sitrusta ja tyylille uskollista katkeroa. Tyylille uskollista oli myös loppumaussa esiintynyt voimaisuus.

Seuraavan juoman kohdalla matkanjohtaja Sundström kehotti maistelijoita arvailemaan, mitä laseista löytyy. Veikkaukset heittelivät siideristä Vailla Humalaa -variantteihin, mutta lopulta tarvittiin kaltaiseni olutkonossööri (hahahah) kertomaan oikea vastaus. Kyseessä siis Fiskarsin uutuus, veikeästi nimetty Katkera Nunna. Nimen ja ehkä hieman tuoksunkin perusteella olin jo lokeroimassa Nunnaa belgioluiden alle, mutta maku paljasti kyseessä olevan happaman oluen, tarkemmin sanottuna karpaloilla maustetun gosen. Prosentteja vain 3,5, mutta makuja senkin edestä. Suolaa, hapanta marjaa, sitruunamehua, kesää… Tasapainoinen ja maistuva trendiolut suven rientoihin. Olisiko jopa paras maistamani Rekola… Fiskarsin tuote.

Tastingin ensimmäisen osion loppuun vielä mainio kahvinkorvike, eli Musta Valssi -schwarzbier. Epäselväksi jäi, oliko tämäkin tehty yhteistyönä Mathildedalin kanssa ja oliko kyseessä 5,6% vai 4,3%-versio, mutta väliäkö tuolla. Kahvia ja suklaakonvehti perään. Maistuisiko savuke? Kyllä kiitos, eli loppumaussa savua ja sitten tupakan mittainen tauko.

Tauon aikana ihmismassa ajettiin ikkunan takana sijainneeseen Ägräs Tap Roomiin, joka osoittautui oikeinkin tyylikkääksi pikkupubiksi. Kompakti tila, joka koostui maisteluhuoneesta, toki baaritiskistä sekä parvesta, joka kaikessa kauneudessaan näytti paikalta, johon voisi unohtua maailmaan tappiin asti tissuttelemaan paikallisia juomia.

Johonkin tappiin asti oli varmasti myös terassin sekalainen seurakunta tissuttelemassa, tai noh, rehellisesti ryyppäämässä. Motley crew koostui paidattomasta keskikaljasoturista, vahvassa laitamyötäisessä toikkaroivasta nappikauppiaasta sekä parista nuoremman polven hippimuusikosta, joiden akustinen kitara oli tainnut olla epävireessä jo jokusen kesän. Meno oli kovaa ja niin se pitää kesällä ollakin. Ja syksyllä. Miksei talvellakin. Hyvää kevättä.

Saako olla lisää olutta? Fiskarsin tummilla jatkettiin. Kaffe Stout oli hieman samoja latuja edeltäjänsä kanssa kulkenut juoma, mutta kahvi oli selvästi laihempaa. Oluessa oli laktoosia, joten jätin annoskoon tarkoituksella pieneksi.

Ennen kirkkaisiin siirtymistä ehdin juttelemaan hetken Fiskarin olutmestarina työskentelevän Topi Pakarisen kanssa, joka oli saapunut äfterwörkeille Tap Roomiin. Mies taitaa jopa kaksi ovea joutua aukaisemaan päästäkseen panimolta pubiin. Varmasti raskasta.

Topi kertoi päätyneensä Fiskarsiin hieman jopa yllättäen. Hiisillä hommia paiskinut mies oli käynyt Beer Camp Fiskars -oluttapahtuman yhteydessä heittämällä puoliksi vitsillä silloisen Rekolan Panimon Jari Leinoselle haluavansa muuttaa paikkakunnalle panemaan olutta. ”Niinhän ne kaikki” oli kuulunut vastaus, mutta parin kuukauden kuluttua sähköpostiin oli kilahtanut työtarjous. Psst, minullekin saa lähetellä työtarjouksia.

Pakarinen pakkasi siis kamansa kasaan ja jätti Jyväskylän taakseen, joka oli tuntunutkin liian isolta kaupungilta maalaispojalle. Panija vaikutti olevan melko tyytyväinen asioiden nykytilaan ja vielä kun samalla alueella (jopa samassa talossa?) asuu muitakin juomamiehiä, niin kylään on kehkeytynyt kuin varkain pienimuotoinen alkoholikommuuni. Okei, alkoholikommuuni kuulostaa pahalta mutta ehkä te tajuatte, mitä haen takaa, vai?

”Viinaa pittää juua”, joten virallisen osion päätteeksi lasit täytettiin Ägräsin viinaksilla. Ensin maistettiin ntkt-juomaa, josta ei saanut vielä kirjoittaa. Sen perään Gin, joka oli pehmeä ja perinteinen. Ei juuri kikkailuja, vaan katajanmarjoja, puna-apilaa sekä väinönputkea. Täts it. G&T olisi maistunut. Viimeiseksi vielä session yllättäjä. Olen tuohon päivään asti kuvitellut, että akvaviitti ei ole ”miun maun mukkaan”, mutta kuinka väärässä voi ihminen olla. Taas kerran. Ägräs Akvavit oli yksinkertaisesti hyvää, vähän ehkä jännää, mutta hyvää. Lakritsia, mentholia, kurkkupastilleja... Ouzomainen tunnelma.

Level 11

Kun litkut oli vedetty lärviin ja porukka saatu vihdoin Tap Roomista ulos, niin seuraava kohde odotti meitä kylän keskellä. Hieman jo humaltunut joukkiomme lähti etenemään joen vartta pitkin kohti sitä samaa puistoa, josta Fiskars-päivämme oli saanut alkunsa. Kylän keskellä kulkevaa jokea pitkin on muuten kuljetettu juomakuorma jos toinenkin lähikapakoihin. Pikkupäissäänkin voi siis hoitaa logistiikka, kätevää.

Oskari Sundström oli tehnyt jo työpäivän kahvilallaan sekä vetänyt juomaoppaan roolia muutaman tunnin, mutta vielä miehellä riitti paukkuja järjestää Level 11 -kotiolutmaistajaiset puistossa. Hattu päästä. Sundtsröm kirjoittaa nykyään myös osuvasti nimettyä blogia, käykäähän kurkkaamassa:  https://perfectalcohol.com/

Ettei tämä teksti venähdä naurettavan pitkäksi, niin mennään asiaan.

Ipaish Wheat, eli käytännössä White IPA. Tuoksussa ipamaista trooppista hedelmäsalaattia, maku taas enemmän kallellaan vehnän banaanisuuteen. Takapotkussa sitrusta ja hieman myös happamuutta. Happamuus ei paikalle olleiden L11-jäsenien (yhtä lukuun ottamatta koko kööri oli julkijuopottelemassa) ollut tarkoituksellista, mutta se sopi niin hyvin kokonaisuuteen, että päätimme oluen olevan ”täydellisesti pilalla”.

Lisää IPAa, tai siis ”Kind of an IPA”. Kesäisen kevyt, sitrusvetoista hedelmäsalaattia ja loppuun tuimasti puraiseva katkero. Toimii.

Ilta alkoi kylmetä jo tosissaan, mutta pellon reunalta tarkkailleet peurat ja valtoimenaan auki olleet kotioluthanat lämmittävät, jos ei nyt kroppaa, niin ainakin mieltä.

Seuraavaan IPAan oli tösäytetty lisätermi Red. Uunituore satsi ja sen kyllä maistoi. Punainen väri oli haettu black maltista ja kenties siitä johtuen maussa oli jopa pientä savuisuutta. Tai tuhkaisuutta, kuten pari muuta kanssamaistajaa löysi. Amerikkalaista havuisuutta, karamellisoitua appelsiinia ja kevyttä marjaisuutta. Samaan aikaan tuhdin maltaista, mutta myös helposti juotavan kevyttä.

Sundström kertoili välissä hieman tulevista L11-kuvioista: lakulaktoosi Dark Alea, jääsiideri-inspiroitunutta olutta ja kaikkea muuta kivaa. Toivotaan, että niistä löytyy omaankin lasiin tulevaisuudessa maistiaisia, vink vink.

Oluet jatkoivat punaisen langan kehräämistä, seuraavaksi lasit saivat täytteekseen Red Alea. Ei yleensä ominta tyyliä, eikä se tämäkään osunut tai uponnut. Tai kyllähän se toki upposi, mutta jopa Flanders Redin mieleen tuoma marjainen happamuus ja maltainen runko ei yhdistelmänä toiminut.

Seuraava sitten toimi, ja kunnolla toimikin. Jo aiemmista L11-jutuista tuttu NEIPA #2 oli kypsynyt täyteen loistoonsa. Sanovat, että IPAn pitää olla mahdollisimman tuoretta, mutta tämä ”vermontilainen” oli päättänyt toisin. Kaasea kasa hedelmää, mango ja ananas etunenässään. Toki pakolliset greipit ja sitruunat oli löydettävissä. Katkeroita oli yllättävänkin tiukka määrä, joten en osaa sanoa oliko kyseessä miten puhdas NEIPA. Mutta ihan sama, päivän paras olut, oli sitten tyylikäs tai tyylitön.

HUH! Päivä alkoi olemaan vihdoin pulkassa, ainakin Fiskarsin osalta, sillä meillä oli vielä muutaman tunnin kotimatka edessä. Jätimme jäljelle jääneet kaljoittelijat (osa oli jo häipynyt Helsingin suuntaa, mutta heidän tilalleen oli ilmestynyt jo mainittua panimon/tislaamon henkilökuntaa) puistoon kauniiden kiitosten kera – toki myös ruinasin parit matkaeväät mukaan, heh. Kiitos vielä.

Share

Kommentoi