Lahtikko-zine #3: Moneen tuoppiin jo kourani tarttua sai

Jos olet ikinä lukenut olutblogeja, niin olet todennäköisesti törmännyt myös Ardeen. Moni muukin on, sillä Arde arvioi on valittu Olutoppaalla Suomen parhaimmaksi olutblogiksi jo viisi kertaa. Äänestys on muuten järjestetty vasta vuodesta 2011, eli melkoisesta dominoinnista voisi puhua. Kuka tuon kymmenvuotiaan blogin takaa löytyvä, leikkisästi myös seurapiiriblogistiksi kutsuttu Ari Juntunen sitten oikein on? Lahtikko-zine kutsui miehen oluelle Töölön Vastarannan Kiiskeen ja häiritsi Suomen ahkerimman olutblogistin iltaa sosiaalisella tilanteella sekä peräkärryllisellä kysymyksiä. 

Kuka olet ja miksi olet nyt tässä?

Ari Juntunen, 54, olutharrastaja jo 80-luvun loppupuolelta. Viski oli alun perin se oma juoma, eikä Suomessa muutenkaan ollut olutpuolella tarjolla, kuin vaaleaa lageria. Opiskelin silloin Oulussa ja sinne alkoi sitten ilmestymään Guinness-hanoja, aloin myös matkustelemaan yhä enempi, Belgiassa sekä Britanniassa nyt ainakin. Sitä kautta alkoi hahmottumaan, että muitakin oluita on olemassa. Olen sitä Suomen ensimmäistä sukupolvea, joka on kiinnostunut oluesta, noin makumielessä.

Miksi Ardea luetaan, mistä suosio johtuu?

Mä kirjotan paljon, useampi juttu päivässä. Siihen se varmasti osittain liittyy. Ja toki se, että olen jo kymmenen vuotta blogia pitänyt.

Onko Arde arvioi muuten Suomen ensimmäinen olutblogi?

En ole ihan varma. Reittausblogi ja Humalablogi ovat myös tehneet pitkään. Humalablogi on mielestäni ainakin vanhempi.

Mistä kipinä blogin alottamiseen sitten sai alkunsa?

Kirjoitin aikoinaan Unto Tikkasen Juomanlaskija-lehteen matkakertomuksia.

Onko sulla toimittajataustaa?

Ei ole, olen ihan eri alalta, IT-alalta. Kirjoittamista olen kuitenkin harrastanut aina: pakinoita opiskelijalehteen, tekstejä työpaikan pikkujulkaisuihin jne. Juomanlaskija-lehti tuli sitten niin mukaan kuvioon, että ajattelin vaan, että voisin tuonnekin jotain kontribuoida ja lähetin yhden Skotlanti-reissun matkakertomuksen. Kymmenisen vuotta taisin kokonaisuudessa sinne kirjoitella, harvakseltaan mutta kuitenkin. Sitten kun Tikkanen sairastui, ja nythän hän on jo edesmennyt, niin halusin jatkaa kirjoittamista omin päin. Blogit oli silloin uus juttu, 2007, oli Blogger-alustaa sun muuta, niin oli helppo aloittaa. Alun perin ei mielessä edes ollut varsinaisesti olublogi ja ensimmäinen juttukin oli jalkapallokirjan arvostelu. Enemmän se oli, ja on toki edelleen, oman harrastustoiminnan raportoimista.

Aivan, sullahan on oluen lisäksi blogissa juttuja jalkapallosta, kirjoista, musiikista ja niin edelleen. Onko ikinä käynyt mielessä, että eriyttäisit aiheet omiin blogeihinsa?

On se mielessä käynyt. Ihan jo lukijoidenkin kannalta. En ole vaan jaksanut tehdä sitä. Ja kyllähän mun blogi nimenomaan olutblogina tunnetaan, vaikka siellä muitakin aiheita sivutaan.

Onko miten paljon tullut palautetta noiden muiden aiheiden tiimoilta?

No joo, kirjapuolelta on muutamat kustantamot lähettäneet arvostelukappaleita, eli on sielläkin huomattu. Jalkapallon kautta mut värvättiin viitisen vuotta sitten kirjoittajaksi Vastapallo-sivustolle, johon kymmenkunta juttua teinkin. Pientä ”äksöniä” joka suunnalla, eli ihan kiva harrastus.

Jos ottaa kaikki aiheet mukaan laskuihin, niin sä kirjotat blogiin noin tuhat juttua vuodessa. Se on kova määrä. Mistä hemmetistä löytyy työssäkäyvältä mieheltä aikaa ja motivaatiota moiseen tahtiin?

Se on paljon, mutta ne on useesti aika lyhyitä juttuja.

Olutjutut toki, mutta onhan siellä pidempiäkin pätkiä vaikkapa kirjallisuudesta. Teksti on myös puhdasta, joten voisi kuvitella, että sen muokkaaminenkin vie aikaa?

Tää on mun pääasiallinen harrastus, työ on sitten ihan erikseen. Toki liikuntaakin tulee harrastettua, mutta olut, kirjallisuus, jalkapallo yms., ne on tärkeitä juttuja itselle ja siihen on tullut jo rutiini, tekstiä vaan syntyy.  

Miten se teksti alkaa syntymään, jos nyt vaikka keskitytään olutpuoleen?

Kirjotan baarissa muistiinpanoja, ei valmista tekstiä, mutta kuitenkin luettavaa. Tietokoneen ääressä sitten teen jutun valmiiksi, täydennän ja muotoilen. Ydinasiat kuitenkin kirjoitan kännykkään heti tuoreeltaan baarissa.

Sähän et yleensä kirjoita samasta oluesta kahta kertaa, pois lukien hana- ja pulloversiot. Niin toimiiko blogi sulle samalla ns. tikkilistana, eli pysyt sen avulla kärryillä juoduista oluista?

Ilman muuta, paljon mä kirjotan blogia ihan itselleni. Jos mietityttää, että olenko jotain olutta jo juonut, niin teen blogihaun omaan blogiin.

Kätevää.

Näin se menee. Kyllä mä aikoinaan pidin ihan sellaista panimo-/olutlistaa, mutta sen päivittäminen jäi, kun aloin blogia kirjoittamaan. Ja onhan toi vähän myös periaatekysymys, etten kirjoita yhdestä oluesta useampaan otteeseen.

Sanoit, että kirjoitat blogia paljon itsellesi, niin pitää napata aiheesta kiinni. Olutoppaan foorumillahan on ollut jonkin verran keskustelua siitä, että voiko/saako olutblogit kaupallistua, niin mitkä ovat Arden mietteet asiasta? Saako olutbloggaaja tienata kirjoituksistaan?

Kyllä se on mun mielestä ihan ok. Ja kyllähän siitä tulee lisäkiksejä, kun tajuaa että koko maailma voi nähdä sun blogin, eli ei tässä vaan omaan pöytälaatikkoon kirjoitella. En ole mainoksia myynyt blogiin tai muutenkaan miettinyt kaupallistamista kuitenkaan sen enempää.

Ei kuitenkaan ole mitään vastaan, jos joku niin haluaisi tehdä?

Ei ole. Tosin kyllähän sitä on tullut kavereita piikiteltyä ”huoraamisesta”, kun muutamat olutbloggaajat saivat S-ryhmältä rahaa jutun tekemisestä. (Kyseessä siis Beer & You -konseptin lanseeraus, toim. huom.) Se nyt on vaan kuitenkin huulen heittoa. Ruokapuolellahan taitaa jotkut ihan hankkia elantonsa bloggaamisella.

Näin on. Tuntuu, että siellä on mentaliteettikin enemmän sitä, että haetaan näkyvyyttä. Olutpuolella taas liian usein nöyristellään ja pyydellään anteeksi olemassaoloaan. Noin kärjistettynä.

Muutenkin blogosfääri on muuttunut paljon vaikkapa siitä, kun sä olet postannut ensimmäisen juttusi eetteriin. Lifestyle- ja muotiblogit ovat osittain korvanneet perinteiset printtilehdet ja moni kirjoittaa blogia ammatikseen. Myös just ruokablogeissa on samaa suuntausta näkyvissä, toki myös viinipuolella. Esimerkkejä on monia. Miten sitten olutblogit, miten paljon se maailma on muuttunut kymmenessä vuodessa?

Kyllähän se on monipuolistunut. Ekat viisi vuotta siinä oli ne muutama sama kaveria pyörimässä, mutta viimeisten viiden vuoden aikana on tullut kyllä monentyyppistä juttua. Ja jos miettii viimeistä reilua vuotta, niin sun Bönthöö bönthöö alotti, sitten tuli Olutkoira, jolla oli historiallinen näkökulma. Ja vaikkei nyt enää niin tuore olekaan, niin Tuopillisen Jounista tykkään kovasti, ehkä kirjallisesti lahjakkain kaikista, ketkä olutalueella toimii. Osaa välillä hämmästyttää.

Samaa mieltä kyllä Tuopillisesta. Varmasti itselle sun ja Tuopin ääressä -blogin lisäksi suurin innoittaja lähteä kirjoittamaan oluesta.

Artossa (Tuopin ääressä) häiritsee ehkä se, että se muistuttaa mua itteäni kolkyt vuotta sitten. Sen tyyppisiä pakinoita kirjoittelin joihinkin opiskelijalehtiin. Häiritsevän saman tyylistä, heh.

Nykyäänhän sun tyyli on melko hillitty ja olutarvostelutkin lyhyehköjä. Mikä kuitenkin pistää useasti silmään, että siellä on joitain sellaisia fraaseja, joita vilisee miltei jokaisessa postauksessa, ja jotka ovat päätyneet olutmaailmassa ihan päivittäiseen käyttöön. Viimeisimpänä nyt peräkärry-analogia ja sen monet variaatiot. Onko se tarkoituksellista jatkumoa vai ihan luonnostaan ruudulle ilmestyviä lauseenparsia?

Niin, en tiedä. Tulin tänne One Pintista suoraan ja siellä VastActiv sekä TBone (tuttuja nimimerkkejä Olutoppaalta sekä Ratebeerista, toim. huom.) heittelivät mulle heti noita peräkärryjuttuja. Musta on tullut omalla tavallaan vähän sellanen kliseekimppu. Peräkärry kehittyi pikku hiljaa ja olen koko aika yrittänyt keksiä muitakin metaforia siihen lisäksi. Onhan se hauska, että onnistuu lanseeraamaan jotain termejä ihan yleiseen käyttöön. Pienessä piirissä toki liikutaan, mutta kuitenkin.

Kyllä ne selvästi tarttuu. Mennääs sitten itse asiaan, eli oluen juomiseen. Olet tunnettu siitä, että Arde ei yleensä arvioi ”tanskalaisannoksia”, vaan tuopin pitää olla täynnä. Miksi näin?

Se juontaa juurensa ihan sinne harrastuksen alkuajoille, kun pyörin Lontoossa 80-, 90-luvuilla ja totuin siellä juomaan täysiä pinttejä. Mun mielestä olutta pitää juoda suurempi määrä, että siitä saa kunnollisen arvion tehtyä. Pienempi annoskokohan on vielä suhteellisen nuori ilmiö. Mä oon vanhempaa sukupolvea kuin nää Ratebeerin ”tikkerit”, eli vanhan liiton miehenä juon vanhan liiton annoskokoja. Oluen luonne ei selviä muutaman desin annoksista, vaikka itsekin olen oppinut arvioimaan oluen melko nopeasti.

Koska olet muuten viimeksi juonut pienen oluen, mitä sillä nyt ikinä haluaa tarkoittakaan?

Kööpenhaminan festareilla, Copenhagen Beer Celebration, oli viiden sentin annoksia. Niistäkin tuli otettua vain huikka ja kaadettua loput pois, samalla hinnalla kun sai juoda koko ajan uutta.    

Alkoholi on hermomyrkky, joka aiheuttaa riippuvuutta, eli sinänsä vaarallinen harrastushan tämä on.

Juot blogin perusteella useita isoja annoksia kerralla ja usean kerran viikossa, niin onko tullut ikinä ”sä oot alkoholisti” -henkisiä kommentteja? Olutharrastajat ovat kuitenkin usein melko herkkiä, kun puhe kääntyy harrastuksen varjopuoliin, kuten alkoholismiin, känniin yms.

Alkuaikoina tuli jonkin verran ”sun maksahan räjähtää” -tyyppistä palautetta. Ja kyllähän terveysseikat on yksiä alan varjopuolia. Alkoholi on hermomyrkky, joka aiheuttaa riippuvuutta, eli sinänsä vaarallinen harrastushan tämä on. Mulla on kuitenkin se, että vaikka juon suht paljon, niin en tykkää olla humalassa. En tykkää siitä, että kontrolli menee.

Mutta eikö humalassa voi olla ilman, että menettää kontrollin?

Onhan nousuhumala aina mukava, mutta tota… Ajatus vähän katkesi. Mä kyllä tissuttelen lähes päivittäin, mutta en juo itseäni kovaan humalaan.

Onko sulla ikinä krapulaa?

Viimeksi ollut krapula tammikuussa 1994. Jos nyt puhutaan tämmösestä oksennuskrapulasta. Mä oon löytänyt ne omat rajani, enkä yhdessä illassa juo niin paljoa. Reissussa voi toki mennä useampi, kahdeksan yhdeksän tuoppia päivässä, mutta aloittelen jo puoliltapäivin ja sen jälkeen lopetan.

Pakko sulla on kuitenkin oltava korkea toleranssi, sillä joillekin voi se parikin tuoppia jotain tupla-IPAa olla riittävä määrä humalatilan saavuttamiseen.

Totta, mutta mä puhun nyt noin viisiprosenttisesta oluesta. Jos siis juon noin monta tuoppia päivän aikana. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että toleranssi on vuosien aikana kasvanut.

Vahva urheilutausta varmaan tasapainottaa myös?

Varmasti.

Jatketaan juomista. Asuit Oulussa pitkään ja nyt olet kolmisen vuotta majaillut Helsingissä, niin miten paljon tämä Suomen kasvava olutkulttuuri ja Helsingin runsaudensarvimainen valikoima on vaikuttanut siihen, että pysyt kärryillä? Vai yritätkö enää edes pysyä perillä siitä kaikesta, mitä kaupungissa ja koko maassakin tapahtuu olutrintamalla?

Oulussa asuin tosiaan parikymmentä vuotta ja siellä tuli varmasti juotua kaikki uutuudet, mitä vaan tuli vastaan. Kyllä mä silloinkin Helsingissä kävin useesti työreissuilla. Sitten kun muutin tänne, niin ollut pakko antaa vähän periksi. Tarjontaa on yksinkertaisesti niin paljon, ettei pysty kaikkea kokeilemaan. Kotimaisista yritän kuitenkin pysyä kärryillä, vaikka sekin osasto on kasvanut huimasti.  

Miten monta uutta olutta tulee vuodessa juotua?

En osaa sanoa. Useita satoja nyt joka tapauksessa. Festareita on nykyään useampi, suomalaisia panimoita on 80, puhumattakaan maahantuonneista, eli kertyyhän niitä.

Vähän jo kulunut kysymys, mutta pakko nyt kuitenkin kysyä, kun otit esille ton kotimaisten panimoiden määrän. Eli alkaako raja tulla vastaan?

Kyllä näistä nykyisistäkin osa putoaa, mutta laadukkaammille on kysyntää. Uskon, että määrä voi nousta reilusti yli sataan, mutta se tarkoittaa sitä että kilpailu kiristyy entisestään. Helsingin baarien hanapaikat on se pullonkaula. Hyvä esimerkki on oululainen Sonnisaari, jossa olen pienosakkaana, ei heilläkään helppoa ole tänne saada tuotteita myyntiin. Tyypillisesti Oljenkorressa sekä Mullikassa, eli keskustan ulkopuolella, on ollut oluita hanassa, mutta keskustan baarit on tukossa.

(Tämän jutun deadlinen aikoihin Sonnisaaren Humalaja on herättänyt olutihmisissä keskustelua ja Alkon tilausvalikoiman pulloista sekä Sori Taproomiin saapuneesta pienestä erästä on jäljellä enää vain kosteat muistot. Myös koko New England IPA -keskustelu on leimahtanut liekkeihin: mistä oluista ko. termiä saa käyttää ja mistä ei.)

Sonnisaaresta voisin jatkaa vielä, että heidän Humalajansa on aiheuttanut pieniluontoista hypeä ja siitä ollaan puhuttu jopa Suomen ensimmäisenä pullotettuna New England IPAna. Olet tunnettu IPA-entusiasti, niin pakko kysyä, että mitä mieltä tuosta verkkaisesti Suomeenkin rantautuvasta NEIPA-ilmiöstä?

Hieno tyyli, vaikka humaloinnissa suositaankin hedelmäisyyttä katkeruuden kustannuksella. Mutta kyllä tyylin parhaissa sitä katkeruuttakin mukana on.

Mistä sun IPA-innostus on saanut alkunsa?

Yks reissu. -97 kävin San Fransiscossa ja Pohjois-Californiassa. Olin silloin jo jonkunlainen olutharrastaja, mutten ollut India Pale Alesta kuullutkaan, vaikka Jenkeissä olin aiemmin käynytkin. Sain kuitenkin sillon vielä alkeellisesta internetistä kaivettua tiedon, että tuolla alueella on paljon pienpanimoita, joten niitä lähdettiin sitten kaverin kanssa autolla kiertelemään. Kaksi viikkoa ja useita ipoja, sitrushedelmäistä ja katkeraa olutta. Ei toki niin katkeraa kuin nykyään, mutta jenkkihumalaa kuitenkin.

Onko jotain tiettyjä oluita…?

Sierra Nevada Pale Ale sekä Anchor Liberty Ale. Eihän niitä enää ipoiksi määritellä, mutta siihen aikaan se oli uutta. Sittenhän joutukin odottelemaan useita vuosia ennen kuin Euroopassa päästiin ipan makuun: Nøgne Ø, Mikkeller jne. En väitä olevani mikään suomalainen IPA-pioneeri, mutta Oulun seudulla olin varmaan ainoa, joka ipasta osasi saarnata.

Mites Suomessa, koska täällä saatiin ekat kunnolliset tyylilajin edustajat laseihin?

Plevna on ainakin tehnyt pitkään. Severin ja Smörre taitaa olla kohta jo kymmenen vuotta vanhoja (2006 ja 2007 ensimmäiset RB-merkinnät, toim. huom.). Sysilän Ilkka on tehny Bruuverissa hyvää työtä, mutta ei siitäkään nyt niin montaa vuotta ole, ja nekin oli hyvin rajatun yleisön juotavissa.

Ja mähän suunnittelin kolmeen Bruuverin olueen reseptitkin.

Mietin hetken, että kehtaanko kysyä Sysilästä, mutta kun nyt itse otit aiheen esille, niin kysellääs vähän teidän suhteesta. Sysilähän on kommentoinut sun blogiin suht karskeinkin sanankääntein ja välillä meno vaikuttaa hurjalta, sitten taas toisena hetkenä tehdään yhteisiä pyöräretkiä pubeihin ja kuvataan elokuvaa yhdessä. Onko kaikki pelkkää markkinointikikkaa, kaveruksien hassuttelua vai mitä? Valaisetko vähän asiaa?

Heh, se suhde on monipuolistunut ihan viime aikoina. Kaikki sai alkunsa kuitenkin siitä, kun kävin Bruuverissa juomassa jotain Sysilän oluita, enkä siis tuntenut kaveria ennestään. Ilkka otti sitten jossain vaiheessa yhteyttä sähköpostilla, että ”mikäs mies sinä oikein olet”. Sitten tavattiin, tutustuttiin ja Sysilähän teki myös jotain Ardelle nimettyjä oluitakin: oli Arsenalia, Twisteria, Legbusteria ja mitä muita. Ja mähän suunnittelin kolmeen Bruuverin olueen reseptitkin.

Mistä sitten se blogin kommenttiosiossa esiintyvä närkästyneisyys sitten kumpuaa?

Sysilä on melko monipuolinen persoona. Se halus jossain vaiheessa haastaa mun blogia kirjoittamalla anonyymeja kommentteja melko karkeallakin kielellä. Motiivia en ole ikinä täysin ymmärtänyt.  

Kyllähän se ainakin huomiota herätti.

Herätti kyllä. Nythän Sysilä on lopettanut Bruuverilla ja omien sanojensa mukaan lopettanut kokonaan oluen tekemisen, mikä on kyllä sääli.

Loppuun vielä muutama kysymys tuosta teidän yhteisestä elokuvaprojektista (työnimellä Kaljatehdas taistelee). Kerrotko vähän, että minkälainen homma?

Joo, se on Sysilän vapaa-ajan projekti, nyt kun hän ei ole enää olutalalla. Suomalaiseen craftbeer-skeneen liittyvä fiktiivinen rikoselokuva, film noir -tyyliin. Päähenkilönähän siinä on seurapiiriblogisti Arde, jota esitän siis itse. Ilkka on sitten käsikirjoittaja, ohjaaja ja ehkä tuottajakin.

Onko tosta ihan kokoillanelokuva tuossa?

Katsotaan nyt. Materiaalia on aika paljon kyllä. Jonkinlainen vitsihän se on, mutta ainakin Youtubeen julkaisu on tulossa.   

Ei kuitenkaan mitään ensi-iltajuhlallisuuksia jossain oikeassa kinossa?

Siihen ei ihan kalusto riitä, heh.

Lahtikko-zinen kanssa yhteistyössä:

 

Share

Kommentoi