Laitila kukkoilee isommilleen

Hehkutin tuossa jokunen viikko sitten Olvin uutta American Cream Alea tulevan kesän viralliseksi pussikaljaksi. Lisäsin loppuun kuitenkin, että Laitilan hinku Olvin täyttämään S-marketin muovikassiin näyttäisi olevan melkoinen, sillä nyt on Kukko-panimolla onnistuttu.

Aikoinaan Humalaisellaan kohauttanut (olihan sitä humalaa nyt tykitelty melkoiset määrät muuhun markettikamaan verrattuna) Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on jo vuosia kärvistellyt harrastajien hampaissa ”talon makunsa” ansiosta. Milloin siitä on löydetty hernekeittoa, milloin taas maksalaatikkoa. Viime kesänä panimo kuitenkin löi epäilijöiden suut täyteen jauhoja sekä puhtaita pusseja, eritoten rapsakka Helles eturintamassaan. Tänä keväänä Laitilan suunnalta kuului sitten lupaus siitä, että nyt on prosessi saatu täysin hallintaan ja tuo epämiellyttävä talon maku pitäisi olla historiaa. Sehän nähdään.

Kevään uutuutena Laitila laittoi pihalle uuden markettioluensa, Kakolan kalpean, jota varmasti löytyy jo suht kattavasti hypermarketeista sekä käppäkioskeista ympäri Suomen. Olut on tehty yhteistyössä turkulaisen Panimoravintola Koulun kanssa ja on jatkumoa viime vuonna Koululla pannulle viisiprosenttiselle versiolla.

Oluen nimi on sama kuin Reijo Mäen uutuusromaanin ja kirjailija itse onkin ollut mukana panimoiden aivoriihessä – joskin juoman nimi oli päätetty jo ennen kirjaa.

Niin, se itse olut. Tyylihän on peritylsä English Pale Ale, mutta jo ennakkohuhut Kakolan kalpean tuoreesta hedelmäsalaattimaisuudesta saivat unohtamaan tyylilajin kaljahyllyn kohdalla. Ja toki noin kolmen euron tietämille asettunut hintakin helpotti ostopäätöstä huomattavasti. 

Niin, edelleen se itse olut. Todella hedelmäinen tuoksu, sellaista öljyistä humalapellettiä. Tropiikki kutsuu. Tällä hetkellä kenties markettien ykköstuote, mitä tuoksuun tulee. Maku toppuuttelee hieman, hekuma laskee ja epäilys iskee. Muutaman, kenties liian kylmän, huikan jälkeen suukin alkaa päästä jyvälle. English Pale Ale? Oikeesti?

Alkukesäistä viljapeltoa, greipinkukkaa ja touhutippa sitruunamehupurkin päästä. Ei tuhtivartaloista mallasta, vaan enemmän pelataan sulavan hedelmäisyyden ja humalaöljyisen suutuntuman keinoin. Virheettömän oloinen puisto-olut, joka tulee varmasti löytymään ostoskorista enenevissä määrin ilmojen hiljalleen lämmetessä. Varsinkin jos laatu pitää pintansa, eli ei rupsahda äkisti kuten jokunen vuosi sitten alkuhuumassa kylpenyt Mississippi teki.

Tässä rantakunnossa parempaa kuin Iisalmen "kermainen" uutukainen. Let the battle begin.  

Share

Kommentoi