Lammin Hippiäinen

Alkon vuosittainen käsityö(läis)olutkattaus tuli ja meni. En jaksa siitä sen enempää raapustella, sillä ei oikein ole kiinnostusta ruotia kaiken maailman kuha-mandariini-kikkailuja. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin esimerkiksi Tuopillinen ja Olutkellari ovat kirjoittaneet aiheesta suht kattavasti:

http://tuopillinen.blogspot.fi/2017/01/alkon-uutuuksia-kasityooluet-2017.html

http://olutkellari.blogspot.fi/2017/01/alkon-pienpanimo-oluet-2017.html

Mutta vaikka kiinnostusprosentti oli tänä vuonna alhainen (kuten myös oma tulotaso) ja vaikka jo maistetut sekä nuo epäkiinnostavien panimoiden epäkiinnostavat viritelmät saivat jäädä hyllyyn pölyttymään, niin muutama pakkohankinta seasta kuitenkin löytyi.

Lammin Sahdin Hippiäinen on yksi noista täsmäiskuista ja se päätyi lasiin heti tuoreeltaan. Perinnepanimon oluita ei sahtia lukuun ottamatta ole juuri tarjolla festivaalien ja toki tuon vuosittaisen Alko-esiintymisen ulkopuolella, eli ihan jo senkin takia Hippiäinen tarttui matkaan. Lammilaiset eivät yleensä edusta ihan sitä ominta olutmakua ja hinnatkin ovat usein siellä haitarin väärässä päässä (nyt 5,84€), mutta laatu on kuitenkin aina taattu.

Vehnäinen ja makean mausteinen sekä maltainen tuoksu. Hieman alkoholin huuruja puskee taustalta (kuitenkin vain 7%). Suu täyttyy paksuhkolla ja viljaisalla juomalla, (paahto)leipäinen on ensimmäinen mieleen tuleva assosiaatio. Vehnää, tuhtia mallaspohjaa, pullamausteita ja kuivattuja sekä savustettuja marjoja. Traditional Ale tarkoittaa tällä kertaa hieman sahdin mieleen tuovaa keitosta, kuitenkin selvällä belgitwistillä.

Tuoksussakin esiintynyt viinaisuus alkaa olemaan loppulasin kohdalla jo melkoisessa kaatuilukunnossa ja tunkee lopulta iholle kuin epätoivoinen pubiruusu lähiöräkälän isojaossa. Epätoivottava teollisuusliuotin, joka pilaa muuten suht onnistuneen, vahvan sekä pyöreän perinneoluen maineen. Kuin alkoholisoitunut Bull Mentula?

Share

Kommentoi