Level 11 NEIPA #2

Kuten aktiivisimmat lukijat varmasti muistavatkin, niin kävin kuukausi sitten tutustumassa Level 11 -kotipanimokollektiivin toimintaan sekä oluisiin Helsingin Punavuoressa. TJEU: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/these-go-level-11.

Sain sieltä kotiin viemisiksi myös pullollisen IPAa, juuri nyt niin kovin muodikasta New England IPAa vieläpä. L11-tastingissa juotu ensimmäinen NEIPA-versiointi oli jo iäkästä, ja vaikka ihan maistuva olut oli kyseessä, niin ei sitä voinut hyvällä tahdollakaan kutsua vermontilaisen tyylisuunnan edustajaksi. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan (itsehän en voi sitä kuulemma tietää, koska stigbergetsit, trilliumit yms. ovat vielä kokematta).   

NEIPA #2 oli sitten huomattavasti tuoreempaa tavaraa, itse asiassa niin tuoretta, että pullon kyljessä luki kuin varoituksena ”do not open before 20.2.”. Vieressään ABV-lukema 6,7%. No, ei avattu ja mentiinpä siinä arkiviikko yliajallekin, sillä hyvää hetkeä tuon herkun avaamisen ei tuntunut löytyvän.

Perjantai-iltana olin kuitenkin suuntaamassa erään podcastin nauhoituksiin ja olin rohkaisuryyppyä vailla. Täydellinen hetki, joten korkki auki. Olut pulppusi pullosta ulos kuin kevätlaitumelle päästetty varsa – iloisesti ja hieman haparoiden. Suurimmat vahingot kuivattuani pääsimme vihdoin itse asiaan.

Ulkonäkö on sameahkon oranssi, mutten tiedä riittääkö se NEIPA-puritaaneille. Toisaalta ihan sama. Tuoksu on huumaava ja sisältää oikeastaan kaiken, mitä ihminen voisi tuon tyyliseltä oluelta toivoa: greippiä, sitruunaa, persikkaa, mangoa… Koko Citymarketin irstaasti hikoileva hedelmähylly siis.

Maun alkaessa samoin sulosoinnun ja tarpeeksi kovin katkeroin olin jo julistamassa L11 NEIPAa maan parhaaksi IPAksi ja kotiolueksi ja… MUTTA. Pikainen suihkukomennukseni jätti oluen muutaman minuutin jäähylle ja jälki oli karua. Epämääräisen epämiellyttävä happamuus oli tarttunut happihyppelyn aikana niin tuoksuun, kuin makuunkin. Tai happamuus on kenties väärä termi. Kovuus? Mineraalisuus? Liitumaisuus? Sellaista samaa henkeä kuin Hopping Brewstersin alkuaikojen ipoissa.

Makunautinto ei ollut täysin pilalla, mutta alkuhuuma oli tipotiessään, tilallaan lannistunut ”ihan kiva seiska miikka, kolmetoista tusinassa” -tunnelma. Saisivatpa L11-juipit rajattua tuon epätoivottavan elementin pois, sen jälkeen voidaan katsella sitä kaupallistumista ihan tosissaan.   

P.s. Level 11 on vieraana seuraavassa Lahtikko Radiossa. Virittäydy siis iltakahdeksalta LiMu Radion taajuuksille keskiviikkona 05.04.   

Share

Kommentoi