Moi lahtelaista! – Mallasjuoman muistoa kunnioittaen

Alkuperäinen juttu Lahen Ajat -verkkolehdessä:

http://www.lahenajat.fi/moi-lahtelaista-mallasjuoman-muistoa-kunnioittaen/

Kuva: malski.fi

Hartwallilta (tai siis heidän viestintätoimistoltaan) lähestyttiin minua viime viikolla sähköpostitse ja katsoin nopeasti puhelimen näytöltä, että siinä puhuttiin mm. Lahtikosta. Sydän pomppasi kurkkuun ja syke äityi blast beatiksi, sillä ajattelin, että hetki sitten Oktoberfest-jupakassa itseään ryvettänyt kansainvälinen panimojuggernautti on äkännyt Lahtikko-nimen alla kulkevat radio-ohjelmani sekä pienlehteni, ja uhkailee nyt oikeustoimin. Toki olin ottanut selvää, ettei Lahtikko ole virallinen tavaramerkki, mutta mistä näistä ikinä tietää. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä viestin sävy oli kovin ystävällinen ja he olivat kyllä tietoisia puuhasteluistani. Olutta olisi kuulemma myös tarjolla rajoitetun paluun tehneen Lahtikollisen verran, jos vaan kiinnostaisi. Niin, kiinnostaako ilmainen olut?

Toki, sillä 10-paikkaiseksi pienentyneen uusio-Lahtikon lisäksi myös Lahden Erikois -olut oli palannut markkinoille jo toista kertaa (tuotetta valmistettiin 1935-1998 sekä 2003-2006), hieman uudistuneena mutta selvästi retrolasit silmillään. Vaikka resepti on pysynyt miltei samana kohta yhdeksänkymmentä vuotta, niin nimen perään oli nyt lisätty muodikkaasti termi Pils, kuten myös jo vajaa kymmenen vuotta sitten comebackin tehneen Sinisenkin kylkeen. Ärsyttävää asiakkaiden kalastelua, sillä puhutaan nyt kuitenkin makropanimon suht harmittomista vaaleista lagereista, ei tsekkiläisistä tai saksalaisista tyylivalioista.

Kuva: malski.fi

Ilo oli

Ilokseni huomasin, että Lahden Erikois Pils on pantu nimensä velvoittamana Lahdessa, eikä vaikkapa Tanskassa tai Latviassa, missä Hartwall on puuhastellut ”kräftoluiden” parissa ja piilotellut Polar Monkeys- sekä Hopventures -nimien takana.  Ilon aihe oli myös se, että kyseessä on täysmallasolut, joten pikapanoja sun muita kikkailuja ei ilmeisesti ole harrastettu.

Eikä kahta iloa ilman kolmatta, sillä Lahden Erikois -nimikkosarja saa jatkoa myös hiihdon MM-kisojen jälkihöyryissä markettivahvuisesta IPAsta. Hartwallilla uskotaan, että IPA-juna ei ole vielä puksutellut ohi, sillä ”kovasti muodinmukaisesta oluttyylistä” lehdistötiedotteessa puhutaan. Eikä makropanimon panemaa pintahiivaolutta ole Mastokaupungissa tehtailtu sitten… Niin, tietääkö kukaan koska?   

Lahden Erikois Pils on myynnissä Lahen alueella MM-kisojen aikana (22.02.-05.03) ja muu Suomi saa Pilsin, sekä samaan aikaan lanseerattavan IPAn, ostaakseen 20.03. lähtien. Molempia oluita on saatavilla lasipullosta (0,35l) sekä tölkistä (0,5l), unohtamatta tietenkään ravintoloiden hanoja. Noin kymmeneen tuhanteen kappaleeseen rajoitetut Lahtikot ovat puolestaan kaupan valituissa myymälöissä, ensin Päijät-Hämeessä ja myöhemmin koko maassa.

Kuva: Emmi Kuusajoki

Malski

Mallasjuomasta kun tuossa aiemmin puhuttiin, niin palataan sinne vielä hetkeksi. Vuonna 1912 Päijänteenkadulle perustettu Malski on näytellyt suurta roolia siinä, että Lahtea pidetään yhä panimokaupunkina. Vaikka se on ollut osa Hartwallia vuodesta 1988 asti ja vaikka omistuskin on ollut ulkomaisten panimobehemotien (nykyään Royal Unibrew) alla jo vuosituhannen alusta, niin kyllähän Mallasjuoman merkitys kaupungille on yhä suuri.

Lahtelaispanimon merkitys myös omaan elämääni on ollut suuri, edelleen on. Vaikka yritän esittää (puoli)vakavasti otettavaa olutbloggaajaa, niin sydän sykkii edelleen Mallasjuomalle. Toki oman lehden ja radio-ohjelman nimeäminen Lahtikoksi on jo melkoinen tribuutti, mutta myös vuosituhannen alussa vasaran alle joutuneen Mallasjuoman tuotantolaitoksen, ”Malskin alueen”, yhä savuavilla raunioilla asuminen pitää siteen vahvana. Ja tulihan sitä miltei koko yhdeksänkymmentäluku asuttua pari vuotta aiemmin Mallasjuoman sisäänsä hotkaisseen Hartwallin tehtaan varjossa, ja välillä oltua urakkahommissa Lotilan teollisuusalueen juomahalleissa – joskus laillisesti, joskus taas ei niinkään.

Puhtaus ei ole puoli ruokaa

Ehkä kuitenkin ne tärkeimmät muistot liittyvät juomiin. Lapsena kitattiin Palmaa, joista eritoten greippilimu oli mieleeni (senkin saisi tuoda takaisin!). Sitten kun murrosiässä alkoi alkoholi kiinnostaa toden teolla, niin muutamien esanssisiideriokeilujen jälkeen olut valikoitui hyväksi ja halvaksi päihtymisaineeksi. Sinänsä ei siis paljoa ole ehtinyt tapahtumaan parissa vuosikymmenessä, vaikka halpuus ei enää ykkösprioriteetti olekaan.

”Lahen Erikoist” ja ”Lahen Sinist” kului, siinä missä toki kaikkea muutakin bulkkia, mitä vaan nuorukainen käsiinsä sai. Mitään erikoista ei Erikoisessa kuitenkaan ollut silloin yhdeksänkymmentäluvulla, eikä siinä sitä ole nytkään. Tai noh, joidenkin ihmisten mielestä kaikki ”makukaljat on erikoiskaljoja”, eli kai tuota täysmaltaisuuttakin voidaan nykypäivän makroilmastossa jonkinlaisena erikoisuutena pitää. Totuus on kuitenkin se, että Erikois-olut on simppeli saunajuoma, suomalaiseen makuun räätälöity ”mogausmehu”, vaikka mainostoimisto yrittäisi sitä paremman väen premium lagerina myydäkin. Toki tuplahinnalla.   

Maistuuko Lahden Erikois Pils sitten samalta kuin kuusitoistavuotiaan Teemun mielestä? Lyhyesti: ei. Se mikä ysärillä oli jännän kitkerää (sic) ja täyteläisen maltaista, näyttäytyy se nykypäivänä kevyenä sekä helposti juotavana bulkkilagerina. Puhdas, hieman viljaisa, kevyesti sitruksinen, ja ah niin tylsä. Maku tekee edelleen oluen, ei markkinointitiimi.    

 

Share

Kommentoi