Murtsikan kokoinen aukko – Perinteisen panimokaupungin rappiotila

Hiihdon MM-kisat ovat maanneet loskaisessa haudassaan jo reilun viikon verran ja pikku hiljaa myös kisaturisteja nesteyttäneet sekä Lahen ravintoelämää rikastaneet pop up -kippolat alkavat sulkea oviaan kisahuuman laannuttua. Viimeisimpänä lahtelaisten olutihmisten mieliin itsensä sementoinut Murtsikka. Mitä kaikesta jäi sitten käteen?

(Pop up -ravintoloita ruotivan juttuni löydät tuolta: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/mmpub-ba-pop-missa-mm-lahti-juo)

Miksi Murtsikan reilun kuukauden mittainen pikavisiitti oli niin merkityksellinen, että asiakkaat viis veisasivat kuorossa ravintolan pop up -luonteelle ja lauloivat ylistyslauluja, jotta se jäisi kiinteäksi osaksi Mastokaupungin pubirepertuaaria. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että Murtsikka olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen antoisa anniskelupaikka, vaan enemmän siitä, että 120 000 ihmistä asuttavan kylän baaritarjonta on ainakin olutmielessä melkoisen toistaitoista. Älkääkä ymmärtäkö väärin, itsekin pidin pop upista kovin, mutta ei se tuollaisenaan tuolla paikalla olisi yksinkertaisesti kannattanut. Palataan siihen kuitenkin hieman myöhemmin ja aprikoidaan ensin, ties monettako kertaa, mikä tässä kaupungissa mättää.

Mul’ on jano

Lahtea ja sen olutelämää vähänkään tuntevat tietävät, että kaupungin kippoloissa ja kuppiloissa olut ei ole pääasia. Tai noh, ehkä Teerenpelissä, mutta sielläkin mennään vahvasti oma, helposti juotava ja usein helposti unohdettava, tuote etunenässä.

”Panimoyökerho” Chicago ja sen taustalla oleva Panimo Paja ovat alle vuodessa ajautuneet vastatuuleen ja huhuja myymisestä on liikkunut jo kuukausikaupalla – mitään ei kuitenkaan ole asian suhteen vielä tapahtunut.

Brygga on oma lukunsa. Aikoinaan kotimaisiin pienpanimotuotteisiin panostanut baari muovasi itsestään pikku hiljaa ihan kansallisella tasollakin mielenkiintoisen Pohjoismaa-teemaisen olutpubin. Paikka alkoi kuitenkin kuihtumaan pääpainon siirtyessä kohti live-esiintymisiä ja juomapuoli alkoi jäädä vain kajastukseksi taustapeilissä. Toki ymmärrän, että kaikennäköiset kissanristiäiset tuovat asiakkaita ja sitä myöten lisää rahaa kirstuun, sehän se bisneksen tärkein tavoite lopulta on. Kaupungin olutharrastajia tuo kaikki alkoi kuitenkin vieraannuttaa ja keväisen tulipalon jäljiltä Brygga on käväissyt pohjalla jo pariin otteeseen. Tätä kirjoittaessa kurssi on käännetty loivaan nousuun, eli toivotaan parempaa huomista.

Löytyykö kaupungista sitten muita olutravintoloita? Ei. Toki voidaan laittaa paperit vetämään Public Cornerin, El Bancon ja miksei vaikkapa Tirrankin puolesta, mutta kaikkien kohdalla puhutaan yksittäisistä ilon aiheista, ei laadukkaasta ja tarpeeksi nopeasti elävästä valikoimasta. Virasto on vielä kovin nuori ja kehitystä voi tapahtua, mutta sen varaan en lähtisi mitään laskemaan. 

Panimoiden lasku ja tuho

Vaikka panimoita on paperilla useampiakin, niin kyllähän Mastokaupungin maine panimokaupunkina perustuu pitkälti toistasataa vuotta vanhoihin olutmaakareihin sekä tietysti Mallasjuomaan. Toki, Hartwall mielletään lahtelaiseksi ja on varmasti omalla tavallaan vieläkin osa sitä myyttiä, että Lahti olisi panimokaupunki. Vaikka alun perin helsinkiläinen (nykyään kait lähinnä hollantilainen) behemot ahmi Mallasjuoman sisäänsä jo miltei kolmekymmentä vuotta sitten, niin pakkohan se on itsekin myöntää, että Lotilan teollisuusalueella kyljellään makaava panimohirviö herättää kunnioitusta, ja on iso osa lahtelaista (mielen)maisemaa.

Muutenhan Business Cityn panimokartta näyttää suht köyhältä, vaikka niitä nimiä listalta löytyykin. Kuten kirjoitettua: Teerenpeli pitää linjansa, Pajan tulevaisuus on hämärän peitossa ja Hartwallin panos olutkulttuurille on vanhojen kaivelu.

Sitten on vielä Brygg-Art, joka on reilun vuoden aikana tehnyt kaksi olutta, nekin käkipanijan ominaisuudessa. Nimensä mukaisesti enemmän tai vähemmän Bryggaan sidoksissa oleva ”panimo” ei ole oikein saanut tuulta purjeisiinsa, enemmän ehkä tulta. Osakeanti ei onnistunut toivotulla tavalla, panijan rooliin kaavailtu Jari Mämmi jätti leikin kesken ja kaikki huhut omien tilojen hommaamisesta ovat tähän mennessä osoittautuneet ankoiksi. Tulee mitä tulee, jos tulee.

Humala on vihreämpää aidan toisella puolella

Lahen pubitilanteen takia moni olutharrastaja onkin suunnannut yhä enenevissä määrin mastojen varjoista kohti kosteampia metsästysmaita.

Helsinkiin pääsee reilussa tunnissa ja parhaimmillaan meno-paluu on sen 10€. Sitä tuskinpa tarvitsee selittää, että miksi juuri Helsinki.

Kouvola on elävöitynyt, ja vaikka Old Tom ilmeisesti jäänytkin raakkina kiertämään samaa vanhaa kehää, niin Betonyn moderni gastropub-ote kelpaisi mille tahansa kaupungille. Ja tuo korulause pelkästään useiden kuulopuheiden perusteella, sillä itsehän en ole vielä paikalle edes ehtinyt. Pitäisi korjata asia, sillä Kouvostoliittoon pääsee junalla kolmessa vartissa.  

Orimattila on toki blogin lukijoille tuttu, jossa Tehtaan patruuna Välimäki tekee tällä hetkellä isoa palvelusta Päijät-Hämeen olutkulttuurille. Kuulemma myös omaa panimotoimintaa ollaan hevospitäjässä aloittelemassa, hyvin pieniluontoista mutta kuitenkin.

Vääksyläisen Kanavan Panimon laadukas ja tinkimätön työ on huomattu pitkin Suomea, ja saipa heidän vahvempi Sulku-pilssinsä myös mainintoja erinäisissä vuosiäänestyksissä. Kesän koittaessa kannattaa viimeistään suunnata kanavan kupeeseen pystytettävälle patiolle, jossa voi nauttia panimon omien tuotteiden lisäksi myös muita pientuottajien antimia. Kanavan toisella puolella sijaitseva Kanavan Kunkkukin on pariin otteeseen yllättänyt paremmilla juomilla, piskuinen Vääksy on siis mainintansa sekä olutturistinsa ansainnut.

(Toki lähistöllä majailee lamminsahdit, pihamaat, malmgårdit yms., mutta se on jo toinen tarina.)

Avohaava vai pintaraapaisu?   

Niin, palataanpa vihdoin Murtsikkaan. Miksi sitä jäätiin kaipaamaan? Näin olutblogistin näkövinkkelistä syitä on kolme:

1. Valikoima. Juomasortimentti ei ollut kovinkaan laaja, mutta sitäkin laadukkaampi. Vaihtuvuus oli myös hyvää, kun puhutaan nyt kuitenkin nopeasta pop up -pyrähdyksestä. Kotimaista pienpanimo-olutta suht edulliseen hintaan, kuulostaako tutulta? Kyllä, alkuaikojen Bryggahan siitä tuli mieleen.

2. Henkilökunta. Tiskin takana oli päivästä riippuen yliystävällinen, muttei missään nimessä iholle pyrkivä tarjoilijatar, edesmenneiden Metrojen taustapiru Kari tai aikoinaan Bryggan (taas!) kotoisen ilmapiirin luonut sutkauttelija Make. Asiantuntevaa ja ihmisläheistä palvelua, joka varmasti palautti monen mieliin Metron ja Bryggan (vielä kerran) kunnian päivät.

3. Sijainti. Lahessa ravintolan, oli se minkä tyylinen tahansa, on sijaittava keskellä kylänraittia tai rehellisesti lähiössä. Muutama vuosi sitten itsensä konkurssiin räpiköinyt Alexin Panimo oli esimerkiksi ihmisten mielestä ”liian kaukana kaikesta”, vaikka matkaa torille oli sen muutama sata metriä. That’s Lahti for you. Murtsikka oli ”keskellä keksintöä” Aleksanterinkadulla ja sinne oli helppo piipahtaa vaikka ohikulkumatkalla. Tosin hinta voisi nousta nopeasti kynnyskysymykseksi vakituiselle vuokralaiselle. 

Tuosta kaikesta huolimatta Murtsikka ei sellaisenaan ollut olutravintola, jota Mastokaupunki kipeästi kaipaa. Somistus oli raavittu kasaan erinäisestä hiihtotilpehööristä, Robert’s Coffeen yhä savuavat rauniot olivat hieman liian vahvasti läsnä hieman liian sotkuisessa sisustuksessa, ruokatuote ei vetänyt odotetun lailla ja ruoan käry teki paikasta usein tunkkaisen, pientuottajien tuotteet olivat hauska lisä, mutta entäpä jos ne olisivatkin omassa pienessä kioskissaan, josta voisi myydä mukaan myös markettivahvuisia oluita... Pieniä, mutta merkittäviä seikkoja.

Myöskään olutpuolella en usko, että pelkillä Bryggeri Helsingin hanoilla sekä muutamilla pullotuotteilla saadaan aikaiseksi sellainen juottola, johon olutharrastajat palaisivat päivä toisensa jälkeen. Kotimaisuus on toki vahva teema tänä olutkulttuurin kultakautena, mutta kyllä mielenkiintoisen sortimentin rakentaminen ja ylläpitäminen työtä vaatii.  

Kahvilamaisuutensa takia Murtsikka näyttäytyi monelle myös liian fiininä ja… Niin, kahvilamaisena, johon ei välttämättä kehdannut sitä päiväkaljaa mennä ryystämään. 

Lahtelaiseen makuun

Oikeilla jäljillä Murtsikka kuitenkin oli. Vaikka sen ihmeen toivoisinkin näkeväni, niin sydämessäni tiedän, ettei Lahteen kannata esimerkiksi Porin Beer Hunter’sin kaltaista maan kärkinimiin kuuluvaa olutravintolaa perustaa. Täällä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi asialle vihkiytyneitä asiakkaita, jotka joisivat ne kolmenkympin jenkkibomberit pois pölyä keräämästä, joten edullisella ja suht kattavalla kotimaisella valikoimalla pötkisi jo pitkälle.

Myös Teerenpelin rooli ”parempana olutpaikkana” on liian iskostunut kaupunkilaisten mieliin. ”Miksi joku haluaisi kilpailla parhaan kanssa”. Siitä johtuen pienpanimo-olutta ja ruokaa yhdistelevän ravintolan perustaminen on riski, koska ihmiset jostain syystä pitävät Teerenpelin sulameja jotenkin erinomaisena pubiruokana (siis paahtoleipiä!?). Toisaalta, lahtelaiset rankkaavat puolivalmisteita ulos puskevat ruokapaikat vuodesta toiseen kulmakunnan parhaiksi, joten ehkä rakas kotikaupunkini ei edes ansaitse parempia asioita, koska asukkaat eivät selvästikään ymmärrä HYVÄN päälle. Eivätkä näin ollen ole myöskään valmiita tukemaan muita kuin ketjuravintoloiden ketjuravintoloita. Ooo Las Palmas!

Summa summarum: Lahti tarvitsee yhden pelkästään juomiin keskittyvän baarin. Sellaisen, mikä olisi olutharrastajan mieleen, mutta toki myös sellaisen, jossa viihtyisi niin viskiä lipittelevät patruunat, kuin myös bulkkimärkää repivät juopuneet joutomiehet. Tumma, hiljainen, krjastomainen, helsinkiläistyyppinen oluthuone. TAI sitten modernisti sykkivän gastropubin, jollaisia vaikkapa Tampere on pullollaan. TAI ihan omanlaisensa juottola lahtelaiseen makuun, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Kuka sen tai koska sen tekee, siihen en osaa vastata, enkä välttämättä edes usko moisen koskaan tapahtuvan. Pistänpä kuitenkin loton vetämään, jos sitä vaikka itse sitten. ”Tee ite parempi”.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Beer Huntersissa ainakin vielä joitain vuosia sitten meni lähinnä saksalaisten komennusmiesten jatkuvasti juomaa Weihenstephanerin Hefeä ja suomalsisten juomaa karhua sekä lonkeroa, ja em. lisäksi viikonloppuisin myös erilaisia drinkkejä. Eli valikomasta huolimatta menekki oli kyllä paremmilla oluilla varsin heikkoa. Nyt ehkä sekin on kasvanut,

Teemu / Bönthöö (ei kirjautunut) (Ei varmistettu)

Niinhän se varmasti on useassa periferian olutkuppilassa, että "erikoisbisse" ei liiku ihan yhtä vikkelästi kuin vaikkapa Helsingin vastaavissa. Kaljaa ja lonkeroo, sitähän se on. Beer Hunter's ja Pori tulivat vaan hyvänä esimerkkinä mieleen, sillä Pori on Lahtea pienempi, yhtä lailla työläiskaupunki, mutta olutkulttuuri on kaupungissa selvästi isommin esillä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, ja Porihan onkin loistava esimerkki siinä mielessä, että periaatteessa loistavan valikoiman olutpaikka ei pitäisi olla mahdoton Lahdessa. Haastavaa se kuitenkin on, eikä hyvä valikoima ja hyvinkin edullinen hintatasokaan vielä takaa menekkiä.

Teemu / Bönthöö (ei kirjautunut) (Ei varmistettu)

Juurikin näin.

Olutkoira (Ei varmistettu) http://olutkoira.wordpress.com

Jäin miettimään tuon loppukappaleen kiteytyksen suhteen, että tarvitaanko Lahteen siis yksi pelkkiin juomiin keskittyvä paikka vai tamperelaistyylinen gastropub. Jotenkin oma veikkaukseni kallistuisi jälkimmäiseen? Jos kerran panimoravintola toimii pienemmässä Porissakin. Vaatii tietysti että taustajoukoissa on sekä ruokahemmo että oluthemmo, jotta varmistuu se riittävä, asiantuntevasti valittu ja nopeasti vaihtuva olutvalikoima. Ruokailijat ehkä tuo sitten lisää bisnestä, vaikka jokainen heistä ei marginaalioluita tilaisikaan. Korostan kuitenkin, että tämä on ihan mutuilua, en tiedä mitään ravintoloiden ansaintalogiikasta enkä Lahden baariskenestä. Lapsena tykkäsin tosin istua isotätini keittiön ikkunalaudalla ja katsella kun baarikansa parveilee Torven ja Tirran edustalla.

Teemu / Bönthöö (ei kirjautunut) (Ei varmistettu)

Joo, ehkä hieman huonosti muotoiltu, mutta idea oli kuitenkin joko/tai, eli molemmat kelpaisi. Ehkä kuitenkin mieluummin se ensimmäinen vaihtoehto, jos on pakko valita, sillä ruokaravintolarintamalla kaupungissa on tapahtunu suht paljon lyhyessä ajassa. Hyviäkin juttuja.

Parveileva baarikansa Torven ja Tirran edustalla, tunnistan itseni, heh.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olutkoiralle: Beer Hunters ei ole ruokaravintola missään nimessä, vaan baari. Sipsejä saa, ja kai jotain pizza slicejakin lämmitetään nykyään. Paikka on kuitenkin puhtaasti juottola. Ravintola Panimo, saman omistajan, joka oli enemmän myös ravintola, ei menestynyt.

Lahdessa ei myöskään voi menestyä Tuulensuun kaltainen toimija, näin omasta mielestä.

Olutkoira (Ei varmistettu) http://olutkoira.wordpress.com

Vierailijalle: OK, I stand corrected. En ole käynyt paikan päällä Porissa eli taisin sekoittaa nuo.

Mutta Lahdessa on kuitenkin vanha tiivis keskusta ja paljon asukkaita, miksi olisi täysin mahdotonta että joku etäisesti Tuulensuun tyyppinen gastropubi menestyisi, jos se virittäisi liiketoimintansa riittävän monia asiakasryhmiä palvelevaksi? (ja silti pitäisi kiinni laadukkaasta oluttarjonnasta)

roopetar (Ei varmistettu)

Tuo jutussa mainitun Brygg Artin sukellus kyllä ihmetyttää. Aineksethan oli vaikka mihin mutta jostain syystä hanke sakkasi. En tiedä missä sitten meni vikaan kun muualla Suomessa pienpanimoiden annit ovat pääsääntöisesti onnistuneet. Hankkeesta ei ole kuulunut viime vuoden jälkeen enää mitään...

Bönthor

Omistajataholla liian monta rautaa tulessa (Katu, tulipalo yms.), joten ei pystynyt keskittymään tuohon tarpeeksi? Tai sitten se, että Brygg-Artin konsepti oli jo paperilla tosi sotkuinen taiteineen kaikkineen? Pääpanija kun lähtee kävelemään, eikä uusia tiloja ole saatu hommattua vuodenkaan etismisellä, niin jokuhan siinä mättää/mätti.

roopetar (Ei varmistettu)

Toiminnan hiipumisen huomasi siitäkin että aluksi tuli kutsuja osakkaiden tapaamisiin, uutiskirjettä ym. mutta sitten nekin jäivät pois. Aika moni osakkeita kannatusmielessä hankkinut ilmeisesti vetäytyi lopulta hankkeesta kun tieto Jarin vetäytymisestä tuli Mutta toivotaan että jotain kuitenkin jossain vaiheessa syntyisi.

Bönthor

Joo, näin olen itsekin ymmärtänyt, että moni veti töpselin seinästä. Enkä yhtään ihmettele, kun on noita juttuja kuullut.

Toivotaan toki parempaa huomista, molemmat oluet olivat kuitenkin ihan kunnossa.

Kommentoi