Mustan Virran Martti Tripel

Martti Luther King… ei kun Martin Luther Jr… niin, siis Martti Luther oli mies yhdeksänkymmenenviiden teesin takana. Hän oli myös vaimonsa Käthen kanssa kotiolutskenen edelläkävijöitä. Mihin tämä kaikki liittyy? Siihen, että kun itse oluesta ei ole paljoakaan sanottavaa, niin tila pitää täyttää vähäpätöisillä tiedonjyvillä. Voisi kai sitä kaivaa paljon tärkeämpääkin infoa tuosta sinänsä kovin vaikutusvaltaisesta merkkihenkilöstä, mutta en halua uhrata yhtään enempää palstatilaa uskonnolliselle höpönlöpölle. Ja joo joo, ateismi, veganismi ja telkkarittomuus ovat kaikki asioita, joita fedorapäiset kaulaparrat ja rehellistä puistojuopottelua kaiken maailman ”diabongoilla” häiritsevät hipit toitottavat, mutta annan itselleni anteeksi tämän yhden kerran. 

Pulinat pois ja korruptoitunutta kirkkokaljaa lasiin.  

Tripel on parhaimmillaan mainio oluttyyli, mutta harvassa ovat ne todelliset onnistujat. Eikä sellaista nähdä nytkään. Mustan Virran pyörteissä ja Olavinlinnan varjoissa on keitelty kasaan seitsemänprosenttinen trippeli, ja vaikka savonlinnalaisten pahin vihollinen onkin Mikkeli, niin Martti maistuu tympeältä kuin kumilla huputettu pippeli. Runous – niin kovin vaikea laji.

En osaa sanoa, että onko Mustan Virran Martti vahingossa pilalla vai tahallaan pihalla. Oli asia kuitenkin niin tai näin, niin näin sen näin. Rauman kotiolutguru, Reittausblogi, totesi kuitenkin omassa arviossaan oluen olevan poissa tolaltaan, eli pakkohan se on viisaampaansa uskoa. Belgihedelmää, sitrusta ja pippurista mausteisuutta kyllä, mutta sitten iskee jokin kovin epämiellyttävä kovuus. Palavat traktorinrenkaat, turkinpippurisumute ja koiranpaskaan tahriintuneet tennarit? Ei tätä kannata sen enempää ruotia – viemäriin män loput. 

Share

Kommentoi