Muuttoapuna Keisari 66

- Kato moi, sutkin saatiin houkuteltua muuttohommiin. Taidettiin viimeksikin näissä hommissa nähä.

- Joo, joskus vuos sitten. Häät, hautajaiset, muutot ja mitä näitä nyt on. Kyllähän kavereita pitää jeesata.

- Totta. Nyt onkin suht iisi urakka, ku ei ole juuri mitään rappusia pitkin kannettavaa. Sohva ja sänky oikeastaan ainoot, mitkä ei mahu hissiin.

- Hyvä hyvä. Ei sillä, yrittäny taas saada tota kroppaa kuntoon tässä, ni ei ole jaksamisesta kiinni.

- Eipä tarvi salilla käydä enää tänään, heh heh.

- Juuh. Vähän krapulaa puskee toki, mutta pientähän se.

- Etpä sä tainnu pariin vuoteen oikein mitään muuta tehäkään? 

- Mitä sä tolla oikein tarkoitat?

- En mitään. Unoha.

- Sano nyt, ku on selvästi jotain asiaa!

- Niin no, olithan sä nyt melko huonossa hapessa jossain vaiheessa. Se nuoruusvuosien kuntopiikki tuli ropinalla alas ja bönthö maistu.

- Jaa. Kuunteleppas nyt tarkkaan: haista paska.

- Äläs nyt.

- Oli siinä joo vaikeita aikoja, kun kroppa anto periksi ja humalatkin oli aina jotenkin sellasia kitkerän katkeria tilityksiä. Mutta ei se kyllä kuulu kenellekään. Vituttaa tommoset muiden arvostelijat. Ihan ku sun elämä olis jotenkin tasapainossa.

- Emmä nyt sillä. Leikilläähän mä vaan.

- Eiköhän tää nyt ollu tässä. Suksi vittuun, jos ei apu kelpaa.

- Hei, rauhotu.

- Fiilis oli alkuun hyvä, mutta tää kyllä lässähti tosi nopeesti vanhojen kaiveluksi. Ei palata asiaan!

Share

Kommentoi