Only Blog Can Judge Me: Tuopin ääressä

Tuopin ääressä: http://tuopinaaressa.blogspot.fi/

"Kun ei itse osaa, niin pitää arvostella muita".

- vanha kriitikoiden sananlasku

Idea tähän juttusarjaan lähti tuossa joku hetki sitten, kun keskustelin kaverin kanssa siitä, että arvostelevatko zinet enää toisia zinejä. Aloin miettimään asiaa ja aprikoin, että miksi bloggaaja ei voisi arvioida toisia blogeja. ”Siitä se ajatus sitten lähti” -fraasista oli tullut totta.

Ensimmäisenä arvosteluvuoron saa syksyllä Kymenlaaksosta Lahteen muuttanut veriviholliseni Arto ja Tuopin ääressä -bloginsa. Tämän jälkeen näitä alkaa ilmestymään milloin nyt mitenkin, niin kauan kuin tavaraa riittää. Eli ei kovin kauaa, koska en aktiivisesti lue läheskään jokaista kotimaista olutblogia, joita alkaa muuten olemaan melkoinen kasa.

Arto on viihtynyt Tuopin ääressä vuodesta 2010, voisikin jo puhua suomalaisen olutbloggaamisen pioneerista. Blogi on myös ollut itselleni ensimmäisiä, joita olen alkanut seuraamaan, eli miehellä on jonkinlainen rooli myös Bönthöö bönthöön synnyssä. Alussa olin tosin sitä mieltä, että Tuopin ääressä on väkinäistä ja erikoisuutta tavoittelevaa gonzo-larppaamista, mutta jokin niissä teksteissä piti kuitenkin otteessaan ja huomasin uppoutuvani yhä syvemmälle miehen luomaan olutmaailmaan, hieman vinksahtaneeseen sellaiseen. Ja luettua tulee edelleen, sillä harvassa ovat postaukset, joita en ole edes vähintään selaillut läpi. Nykyään tosin kiireisen opiskelijan tahti on sen verta verkkainen, että hitaampikin hämäläinen pysyy vauhdissa mukana. 

Tuopin ääressä on totta tosiaan Suomen gonzoin olutblogi ja Arton rakkaus esim. Hunter S. Thompsoniin ja vaikkapa Charles Bukowskiin paistaa selvästi läpi. Ja ilmeisen ylpeänä mies tuota viittaa myös kantaa, niin kuin pitääkin. Varasta parhailta.  

Jutuissa on paljon vaihtelua, joten mielenkiintoa on helppo pitää yllä; harvoin tarvitsee lukea liukuhihnalta poimittua olutarvostelua tai luettelomaista festariraportointia. Mielikuvitusta ja luovuutta löytyy. Teksteissä on kuitenkin (miltei aina) selvä punainen lanka, esikuvilta on siis opittu löytämään se oleellinen kaiken hedonismin keskeltä.

Ettei tämä sarjan ensimmäinen osa menisi ihan ylistämiseksi, niin onhan siellä paskaakin seassa. Vaikka kuinka seikkaillaan gonzoilun sekavassa maailmassa, niin tekstin puhtauteen ja sen asetteluun tulisi kiinnittää huomiota edes vähää alusta. Tiedän, että blogisti itse ei juuri moisesta välitä, eikä kuulemma edes oikolue juttujaan, mutta lukijan kannalta se ei ole kovinkaan viehättävä piirre. Tajunnanvirtaa on välillä raskasta seurata, kun kielioppi heittää häränpyllyä.

Blogin ulkoasusta on myös annettava miinuspiste, sillä varsinkin bannerissa ”komeilevat” pikselimössökuvat näyttävät jääneen jonnekin hyvin kauas menneisyyteen. Päivitystä, kiitos. Muuten kuvamateriaali on vaihtelevaa, välillä skarppia ja välillä hieman sumuista ja/tai oudosti rajattua. Ei siis ehkä se kaikista kaunein olutblogi. 

Tuomio: ylempi keskiluokka

Tuopin ääressä: http://tuopinaaressa.blogspot.fi/

Share

Kommentoi