Oulu – Juhlat

Bönthöö bönthöö

Kun matkan pölyt oli karistettu kurkusta imperiaalisen balttiportterin sekä rapsakan pilssin keinoin, oli aika kaunistautua, laittaa tanssikengät jalkaan, ottaa seuralainen kainaloon ja suunnata Pohjolan yöhön. Tai iltahan se vasta tuossa vaiheessa oli, kun käppäilimme tuttuja ja tuntemattomia kinttupolkuja kohti Torikatua.

Rooster. Pub Rooster tai Roosterin Kellari, en tiedä kumpi on virallinen muoto, mutta silti paikan nimi aiheuttaa aina ikävää Lahen Rooster Pubia kohtaan, joka oli liian kaunis tähän maailmaan. R.I.P. Oulun versiossa on kuitenkin olutasiat paremmin kuin hyvin, joten ikävä valui alkoholin kera kurkusta pikkuhiljaa alas ja hymynkare palasi huulille. Baari-illan ”fire starteriksi” valikoitui illan toinen Põhjalan Cellar Series, nyt vielä vähän isompaa olutta, sillä bourboniin tynnyröity Odravein kellottaa abv:nsä kuuteentoista. Sinetti oli muuten vähintään yhtä tiukassa kuin aiemman Öön kanssa. Kertaalleen mainioksi maistettu tuote maistui nytkin mainiolle, vielä velipojan kanssa jaettuna. Venyvää toffeeta, rutikuivattua hedelmää, kokonaisia vaniljatankoja, puupellettejä talven varalle ja siirapista huntu. Alkoholi tuntui, muttei maistunut. Jos nyt jotain ”vikaa” pitää väkisin etsiä, niin tynnyri ja aika vienyt hieman kiloja pois kurvikkailta kupeilta.

Ennen lähtöä juttelimme hetken kyypparin kanssa ja saimme maistiaisen Stonen Xocoveza Mocha Stoutista. Ilmeisesti Chris Banker -nimisen kotipanijan ja meksikolaisen Insurgenten kera masinoitu kahdeksanprosenttinen Imperial Stout maistui piparkakuista ja Jägermaisterista tehdyltä vetiseltä smoothielta. Ei kovin hyvä IS, ei kovin hyvä olut. 

Pub Graali. Nopea tien ylitys ja Graalin ovenripaan roikkumaan. Ikkunallinen lempiloossini oli täytetty humalaisilla ihmisillä, eikä herkullisesti savuttava takkakaan ollut päällä. Aina ei voi kuitenkaan saada kaikkea mitä haluaa, joten luikimme takahuoneeseen vähin äänin.

Hanassa ei Urbockin lisäksi ollut oikeastaan mitään, joten katse kääntyi pullovalikoimaan. Maistamaton Omnipollo, voi kyllä kiitos. Onda Mosaic Pale oli herkullista, todella herkullista. Vehnä, hunaja ja Mosaic olivat yhtyneet ja tuon rakastelun hedelmä oli nyt kypsä poimittavaksi. Raikasta tropiikkia, pirskahtelevaa sitrusta, vienon makeaa kissanpissaa, mango-Pilttiä ja kaikkea muuta aevan ehanaa. Veljen lasiin oli päätynyt Rodenbachin perusversio hetki sitten käydyn sour-keskustelun jälkimainingeissa. Ei ole nuo flaamilaiset happamat meidän perheen juttu selvästikään, vaan kunnon hedelmäpommi sen sourin pitää olla. Viereisessä pöydässä pelattiin kovaäänisesti ja piereskeltiin estottomasti, eli matkakin sai jatkua.

Oluthuone Leskinen. Ei kai sitä Oulussa voi tehdä olutkiekkaa, jos ei Leskisellä piipahda. Tupa melko täynnä (ainahan se), vaikka arki-ilta kyseessä. Oluthuone laajentunut viereiseen liiketilaan, mikä on varmasti ruuhka-aikoja ajatellen oikeinkin hyvä ratkaisu. Myös vessojen lisääntyminen lisäsiiven alakertaan helpottaa paineita (tirsk). Juomaksi löytyi melko tylsämieliseltä listalta Oskar Blues Old Chub, 8%:nen Scoth Ale. Leipävanukasta ja kuivattuja hedelmiä, hieman happamuutta taustalla. Täyteläisyys uupui täysin, sillä ohutta oli ja hiilihappojakin annosteltu reilulla kädellä. Myös loppuliu’un katkerotaso oli tyyliin sopimatonta. Kyllä jenkkiläiseltä Scotch Alelta pitää odottaa enemmän, varsinkin kun hinta oli sen 10€. 

Snooker Time. Suunta oli St. Michael, mutta tupa aivan täynnä, joten jatkoimme matkaamme. Olutnössöily sai jäädä hetkeksi taka-alalle, kun astelimme Snookkerin ovesta sisään. Olvin APA maistui taas kerran mainiolta janojuomalta. Seuramies sai myös houkuteltua minut snooker-pöydän ääreen, mikä varmasti oli hänen taka-ajatuksensakin alusta alkaen. Ensikosketus kyseiseen lajiin, ihan miellyttävä sellainen. Sain jopa muutaman pisteen ”varastettua” lajin kisojakin kiertävältä veljeltäni. Ihan jees kokemus.

St. Michael. DIY-kahvidrinkkien jälkeen oli hyvä aika ottaa revanssi ”Mikkelin” kanssa. Pöytä löytyi ihan oven vierestä ja laseihinkin täytettä. Itse päädyin suosimaan paikallista Maistilan Portieerin muodossa. Kuten nimestä voi päätellä, niin Porter oli valikoitunut tyyliksi. Puhdasta, mutta kovin tylsää tekemistä. Hieman kahvia, hieman suklaata, hieman hedelmää, hieman liian ohutta.

Kauppuri 5. Matka Jumpruun keskeytyi yllättävän nälän ilmoittaessa tarpeistaan. Kauppuri 5 varmasti yksi Oulun ikonisimmista ravintoloista ja koska se siinä vieressä nökötti, vieläpä täysin tyhjillään, niin sinne siis. Oluitahan Kauppurissa ei ole muutamaan vuoteen enää ollut perusnimikkeitä lukuun ottamatta, mikä on harmi, sillä tuolla on useampikin ”big beer” tullut aikoinaan tissuteltua. Noh, ruoka oli kuitenkin meidän missio, joten Jaffaa lasiin ja Auraa, PRKL!!! lautaselle. Burger oli laadultaan totutun maistuva, pihvi oli mehukas, sämpylä rasvaisen maukas ja sinihomejuustossa ei oltu säästelty. MUTTA, reseptiä oli jossain välissä viilattu ja juuston kaveriksi oli joku neropatti keksinyt tunkea vanilja-tomaattihilloketta. VANILJA! Ällömakea litku alkoi loppua kohden tökkimään tosi pahasti, jopa niin, että oli pakko hieman kaapia suurimpia vahinkoja pois. Ei todellakaan jatkoon.

Jumpru. Sitten sitä yökerhoa. En tiedä, että mistä Kaarlenholvi alkaa ja mihin Jumpru loppuu, sillä näillä muutamilla käyntikerroilla paikka näyttäytyy vieläkin melkoisena sokkelona silmiini. Samapa tuo kai, sillä oluen takia tuonne mennään. Vähän jopa yllättäenkin Oulun olutkartalle noussut ravintola on raivannut tilaa kiitettävästi paikalliselle panimo-osaamiselle (eli Sonnisaarelle), mutta myös mielenkiintoisia vierailijoita on valikoimassa näkynyt. Tällä kertaa ne mielenkiintoisimmat oli kuitenkin jo ehditty juomaan huonompiin suihin, joten tunnustin ”teeman” mukaisesti paikallisväriä. Sonnisaari Vehnäpokkinen oli makean leipäinen ja hieman hedelmäliimainen Weizen Bock -viritelmä. Maut olivat vahvoja, mutta jokseenkin keskeneräisiä. Tyylikäs hanalätkä oli Vehnäpokkisen parasta antia. Musiikkihuoneen Teppo Hovi -imitaatiot ja haalaripellejen lähentely-yritykset jättivät visiitistä kuitenkin oikein positiivisen jälkimaun.   

45 Special. Olet humalassa, mene nukkumaan.

 

Share

Kommentoi