Panimo Kiiski - vastarantaan mallas edellä?

Bönthöö bönthöö

Mikä on seuraava oluttrendi? Monet ovat arvelleet, että humalamehujen ja happamien liemien jälkeen alettaisiin mennä yhä enemmän mallas edellä. Samaan lopputulokseen on päätynyt Panimo Kiiski, joka on valinnut ohjenuorakseen tehdä olutta ”Maltaat Edellä” (sic). Mistään muotivillityksestä ei Kiiskin kohdalla voida kuitenkaan puhua, sillä panimo myöntää suoraan kohderyhmänsä olevan ”perus Karjalan lipittäjät”, eikä niinkään olutharrastajat. Piristävää puhetta pienpanimolta, sillä jos nyt rehellisiä ollaan, niin kellepä ei lopulta kelpaisi siivu bulkkilagerin myynnistä.

Kiiski on siis uunituore panimo Mäntsälästä, jonka kaupallinen lähtölaukaus tapahtui pari viikkoa takaperin. Tapasin panimon perustajat, Pasi Kiiskisen ja Janne Aholan, vain muutama päivä ennen tuota virallista ulostuloa Tirrassa, kun herrat toimittivat näytepulloja Lahteen. Juttelimme pitkät pätkät ja kaksikko vaikutti olevan tosissaan nostamassa Mäntsälää takaisin olutkartalle Rekolan luikittua Fiskarsiin.  

Seuraavana viikonloppuna keräsin Ant Farmin kotipanimokeskukseen sekalaisen seurakunnan maistelemaan Kiiskin tuotteita ja miettimään sopisivatko ne Mastokaupungin olutravintoloiden valikoimiin. Mukana oli itseni lisäksi mm. Ant Farmin jäsenistöä, Pien-pomo, Tirran omistajistoa sekä Ratface-yhtyeen rytmiryhmää. Siis laidasta laitaan ja örinää.

Tastingin annokset olivat pieniä, mutta sain myös omat pullolliset jokaista tuotetta mukaani, ja nyt kun ne kaikki on tuhottu, niin olen päässyt hieman syvemmin sisään siihen, mitä Panimo Kiiski yrittää edustaa. Vai olenko?

Disclaimer: Oluet oli pullotettu käsin, hiilihappotasot eivät olleet siis ihan halutulla tasolla.

Ihan ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen, että kun Kiiski nyt halajaa asiakaskuntaa bulkkioluen litkijöistä, niin miksi vaalea lager puuttuu sortimentista? Sellainen kevyt, puhdas, raikas, maukas... Perinteinen tyylinsä edustaja, joka kelpaisi niin tuulipukukansalle, kuin olutelitistillekin. Niitä kun ei lopulta pienpanimomarkkinoilla ole vieläkään ruuhkaksi asti.

Kysymyksiä herättää myös se, että miksi ihmeessä panimo on lähtenyt tekemään heti kättelyssä viittä eri olutta? Vielä kun lisätään, että ne kaikki ovat ravintolavahvuisia ja myydään puolen litran pulloissa, niin mistä löytyy sopiva markkinarako? Itsevarmuutta vai tyhmänrohkeutta?

Eikä kahta ilman kolmatta. Miksi viidestä oluesta kolme on erilaisia aleja, jotka ovat, jos ei nyt identtisiä, niin ainakin toistensa lähisukulaisia. Kapina APA, Majakka Ale ja Das Boot German Ale, jokaisessa hyvin samankaltainen lähestymistapa, vaikka sinänsä eri tyyleistä puhutaan. Prosentitkin huitelevat välillä 5,5-6.

APAsta puuttui amerikkalaisuus tyystin, vaikka ilmeisesti jenkkihumalaa keitossa on käytetty. Mallas edellä totta tosiaan. Majakka ja Das Boot ovat panimon edustajankin mukaan hyvin liki toisiaan. Kotioluthenkisiä aleja, joiden kaikkien maku oli perin tunkkaisen maltainen ilman sen suurempia nyansseja. Erään raadin jäsenen mukaan myös selvästi ongelmia käymislämpötilojen kanssa, joka selittäisi ”epämääräisen sahtimaisuuden” kahden jälkimmäisen kohdalla.

Pohjahiivat olivat onneksi onnistuneempia. Maininki herätti ennalta eniten kiimaa, sillä 7,5-prosenttinen savubalttiportteri nyt vaan kuulostaa omaan makuun sopivalta. Ja kyllä, maut olivat kivoja, ihan kivoja. Kevyesti savustettua suklaakahvia, miksei. Mutta missä oli runko? Jokainen, joka Maininkia joi arveli kyseessä olevan markettiolut. Kiiskin edustaja kertoili, että ei halunnut tehdä balttiportteristaan guinnesmaista ja että jos ei katso etikettiä, niin prosentit tulevat mukavana bonuksena. Joo, en minkään halua guinnesmaista, vaan koffinportermaista. Ja mielestäni ei ole mukava bonus, että olut on ohut ja vetinen, olivat prosentit mitä tahansa.

Kuten karkkipussien kanssa, niin jätetään paras viimeiseksi. Taannoisessa Smoked Bitter -arviossa oivalsin, että myös vaalea savuolut voi olla hyvää. Ja Kiiskin Vastaranta oli juurikin sitä. Savussa ei oltu tosiaankaan säästelty, mutta se ei missään nimessä jyrännyt samaan aikaan raikasta ja tuhtia (5,9%) lager-runkoa alleen. Savuolutta vierastaneet vieraat eivät tietystikään välittäneet, mutta muiden mielestä todella onnistunut tuote. Olisiko savu sitten se Kiiskin omin elementti?

Näiden näytteiden perusteella Panimo Kiiski ei ollut luvatun erilainen tai uinut vastavirtaan. "Maltaat edellä" on kiva ohjenuora, mutta kyllä tuotteen pitää olla tikissä, oli se tehty millä kärjellä tahansa. Huippuunsa hiotut maut ja laadukkuus puuttuu aivan liian monelta kotimaiselta pienpanimolta; se mikä on toiminut kotiolutpuolella, harvoin skaalautuu kauniisti kaupalliselle sektorille. Oppia ikä kaikki, mutta paikoin tuntuu, että uudet panimot puskevat markkinoille aivan liian aikaisin keskeneräisellä tuotteella sekä keskeneräisellä brändillä. Kiiskin kohdallakin geneerinen ulkoasu sekä esitteiden runsaat kielioppivirheet saavat tekemisen vaikuttamaan yhä enemmän puuhastelulta, vaikka miten tosissaan olutta pantaisiinkin. 

Share

Kommentoi