Perjantaina juostiin… yössä

Bönthöö bönthöö

Tiedättekö sen tunteen, kun on tarkoitus pitää rauhallinen koti-ilta lukemisen ja hyvän ruoan merkeissä, mutta yksi asia johtaa toiseen ja yhtäkkiä havahtuu Oldin nurkkapöydästä puolenyön aikaan jonkun avohoitopotilaan väkivaltakohtaukseen. Minä tiedän, sitä käy nimittäin yllättävänkin usein. Eihän siinä voi oikeastaan muuta sitten sanoa, kuin että "nyt kävi taas näin".

Buxton Stronge Extra Stout illan avaajana, todella maistuvaa. Kitkerää kahvia, salmiakkia, kaakaota, melko kuiva olemus, mutta taustalla ihan pieni makeus tasapainottamassa. Runkoa ehkä hyppysellinen lisää, niin homma toimisi täydellisesti. Nyt meni visiteerajan kanssa puoliksi pullo, mutta helposti olisi kokonaankin tuon tuhonnut, sillä vaikka makuja oli paljon, niin silti todella helposti juotava Stout.

"I for an eye, tooth for a truth". Kun vieraalle tarjoaa Buxtonin stouttia, niin vastapalveluksena lasit täytetään Black Barley Winella, täydellinen transaktio siis. Anttilanmäen (koti)olutgurun Shadow of a Man tissuteltu jo kesällä Fellmaninpuistossa, nyt kuitenkin hieman iäkkäämpi pullollinen suurennuslasin alla. Tuoksussa hapanta marjaisuutta ja hieman härskiintynyttä rasvaista pähkinää. Makukin alkuun jokseenkin outo, mutta ilmaantuessaan alkaa pikku hiljaa aukeamaan, onneksi. Lakritsitoffeeta, herkullista uniikkisnowflakestadimbarlatte -kahvia ja venyvää karamellimaisuutta, ei kuitenkaan överimakeana. Hyväähän se lopulta taas oli tämä kymppiprosenttinen musta ohraviini. 

Kuva on otettu pari päivää aikasemmin, ihan vaan tiedoksi, ettemme lähteneet hautausmaalle juopottelemaan kesken illanvieton. Karisman Citymarketista haettu pullo, paljon kehuttu Swannay Island Hopping siis kyseessä. Vain 3,9%, jenkkihumaloitu Golden Ale tyylinä, eli Session IPA, heh. Olutoppaalla muuten hyvää debattia noista (vahvemmin humaloitujen) brittityylien vivahteista: http://olutopas.info/foorumi/thread-3514.html. Oluen piti tuoksua raikkaan hedelmäiseltä, mutta omaan nenään kantautui vain kompostoidun sitruksen löyhkä. Ei siis mitenkään paha, mutta tunkkainen. Maku paransi hieman tunnelmaa, (sitrus)hedelmäisyyttä oli, runkokin prosenteille riittävä, maltaasta sai jopa hetkittäin otteen, jotain keksimäisyyttä myös löydettävissä. Kivan kevyt janojuoma, mutta lähemmäs viiden euron hinnalla tulee tokkopa uusintaa otettua. 

Sitten Päijänteenkadulta Lahen syntisille kujille ja ensimmäinen etappi Santa Fén edessä pimeiden kauppojen merkeissä. Lahtikko-lasinaluset olivat valmistuneet, joten kävimme ne noukkimassa artistilta, kiitos vielä kerran Heidille. Kyseisiä lärpäkkeitä on saatavilla ensimmäistä kertaa pe 28.10. Olutexpossa, jossa olemme myymässä Lahtikko-zinen kakkosnumeroa Hiisin tiskillä. Tulkaahan ostoksille, 4€ per lehti ja alunen kaupanpäälliseksi. Kauppojen jälkeen piipahdimme viereisessä El Bancossa. Olutvalikoima kasvanut ja esim. juuri mainitun Hiisin tuotteita oli kaappiin ilmestynyt useampikin, hanassa näytti olevan Maku IPAa. Päädyin tilamaan Hiisi Pecko Brett IPAn, koska en ollut sitä pullosta ikinä maistanut. 9,5€ melko sakia hinta, varsinkin kun vieressä köllötti esim. Malmgårdin Arctic Circle Ale alle kahdeksaan euroon. Noh, ei auta kakka housussa markkinoilla, eli olutta naamaan vaan. Hyväähän se oli, todella, vaikkei nyt ehkä hintansa väärtiä. Sour IPA terminä varmasti oikeinkin osuva, hapanta hedelmää ja piristävää katkeroa, hiiva ja humala kauniissa symbioosissa. Kyllä Jyväskylässä nämä hommat osataan. 

Join myös seuralaisen lasista loput Brooklyn Lagerista ja selvästi jotain ongelmia hanan kanssa, sillä olut oli todella epämiellyttävän ja tunkkaisen makuista litkua. Ei maistunut yhtään siltä laadukkaalta laagerilta, jota Brooklyn Lager yleensä on. Hintaakin oli lyöty karmivat 7,5€, eli kaksi euroa enemmän kuin esim. Bryggassa/Kadulla. Ei näin.

Ei näköjään ihminen malta kotiin, vaikka aamulla olisi hyvinkin tärkeitä toiminteita hoidettavana. Kadusta kun puhuttiin, niin sinnehän se askel vei. Huhujen mukaan jotain erikoiserää tarjolla Beer Huntersilta, riisiä ja rakkolevää lyöty soppaan mukaan. "Samurai Rauni Reposaarelainen kokeellinen olut" lukee pullon kyljessä ja "Missä on Obe Johansson?" etuetiketissä. Olkoon nimi sitten, mikä tahansa, niin itse olut oli mitäänsanomaton litku. Vetistä, hiilihapotonta, jotenkin tympeän (sitrus)hedelmäinen, "bulkkimaista" maltaisuutta, hieman ehkä "belgibanaania". Meh.

Illan viimeisen drinkin nautin Oldissa, koska en voinut ohitta tarjousta ilmaisesta juomasta. Kuvassa näkyvä rooppinen rinkki ei kuitenkaan ollut oma valintani, vaan Lahen kovimman rumputaiteilijan, joka oli hieman närkästynyt minulle, koska olin pubissa vaikkei pitänyt olla. Pahoitteluni. Omaan lasiin sujahti Ridgeway IPA, vanha tuttu vuosien takaa, kun sitä sai Alkosta edulliseen hintaan. Ihan laadukas olut, jota en edes tiennyt enää Suomesta saatavan, mutta IPAn kanssa melko vähän tekemistä - ainakin näinä jenkkivetoisten ipojen luvattuina aikoina. Kivaa bitteriä, viljaisan keksinen mallas sekä sitruksinen humalointi soljuivat suuhun kevyesti ja raikkaasti. Miellyttävä olut edelleen, joka on vaan jäänyt erikoisuuksia tavoittelevan craftbeer-tsunamin alle.

Huomion arvoista illassa oli se, että vaikka kyseessä oli perjantai, niin Lahti ammotti tyhjyyttään. Pubeissa oli tilaa enemmän kuin monena arki-iltana ja kaduillakin liikkui ainoastaan tuuli sekä räntä. Kuolevan kaupungin viimeiset henkäykset vai vaan alati pimenevän syksyn aiheuttama väliaikainen melankolia?

Share

Kommentoi