Põhjalan Hoegaar… Hooaeg

Kävin tovi sitten blogiviholliseni luona tiputtamassa Lahtikko-zinen uusimman numeron ja siinä sitten tuli ikään kuin vahingossa istahdettua tuopin äärelle. Minun ei pitänyt tästä eestiläisestä edes mitään kirjoittaa, mutta kun nyt tuo kuva pullosta ja saatanan söpöstä koiranpennusta löytyi puhelimesta sekä muutama rivi muistiinpanoja, niin miksei. Juotiin muuten myös ”Vituiks meni IPA”, joka meni panijansa mielestä… niin, vituiksi. Ei se kuitenkaan oikeasti ollut yhtään niin kehno, vaikkei ihan nappiin ollut osunutkaan.

Nimi, tuoksu ja alkumaku ovat kuin Hoegaarden konsanaan. Ei tämä silti ole Hoegaardenia. Tämä on Põhjalan uusi ”hop saison”, Hooaeg, johon on upotettu koko viljapelto: ohraa, vehnää, kauraa sekä spelttiä. Moniviljakausi siis tiedossa. 

Kuvan Saison ei liity tapaukseen

Hyvinkin sitrushedelmäinen ja vielä enemmän viljainen (no shit!) tuoksu. Maku alkuun silkkaa sitrusmehua, tai ehkä enemmän ihan vaan rehellistä sitruunamehua. Hieman jälkijunassa iskee kevyt happamuus ja tyylille uskollinen pippurisuus. Jotain muutakin maustetta suu löytää, mutten osaa eritellä sitä. Kenties keittoon käytetty korianteri asialla – tai sitten ei. Loppuun isketään juojalle vielä katkero kurkkuun ja jos maku olisi loppunut siihen, niin hyvä. Mutta ei. Vettynyt ja päiväyksensä jo ohittanut moniviljapaahtoleipä kruunaa koko komeuden ontolla olemuksellaan. Harmi.

Helposti juotava, mutta myös helposti unohdettava Saison.

Share

Kommentoi