ps.tykitellään

Naurattaa. Ensiksikin se, että juuri kun pääsin kirjoittamasta “paremmasta elämästä”, niin alkoholia tungetaan sisään jokaisesta aukosta - ja vieläpä ilmaiseksi. Toisekseen se, että yleensä jos pyytää ihmisiä auttamaan (kristian) arjen askareissa, niin pitäisi itse tarjota palkaksi olutta, ruokaa yms. Noh, nyt kävi näin, että paikalle saapunut "handyman" toi mukanaan kassillisen kosteita tuliaisia Italiasta ja päiväkänni oli nurkan takana jo väijymässä. Parveketissuttelun jälkeen päivä jatkui illasta yöhön ja pienen puistoilun jälkeen biologinen kello osoitti kohti Kimmo Kinnusen isän Jormaa. Sen reportaasin löydätte tuolta: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/kimmo-kinnusen-isan-jorma. Nyt siis tarkastelussa kuitenkin kaiken pahan alku ja juuri. Kiitos vaan, J. Heh.

Rebel's Black Fusion. Session IPA lukee kyljessä, mutta mustaahan tämä nimen velvoittamana on. Italopanimo ennestään täysin tuntematon, eikä tämä neljään prosentiin puristettu "marketti-BIPA" kovinkaan mielenkiintoista ensivaikutelmaa suuhun jätä. Tuoksu on ihan mainio, sitrusta ja kahvia sopivasti sekaisin. Maku melko katkeropitoista, mutta tympeää sellaista. Jenkkihumala puskee taustalta, mutta kovin on hento ote, eikä vetinen "stouttipohja" kanna ohuilla harteillaan sitäkään vähää. Joihan tuon mieluusti, mutta esim. samassa sarjassa painiva Olvin BIPA pyörittelee italialaisia tällä areenalla ihan miten  haluaa.     

Põhjala / To Øl Cellar Series - Taanilinn Cognac BA. Joo joo, on sössötetty kyseisestä Imperial Stoutista jo pariinkin otteeseen, mutta kun tätä nyt lahjoituksena kotiin asti kannettiin, niin pakkohan se on sanoa, että käsittämättömän kova tynnyri-IS kyseessä, nyt ja aina. Kaksi lempipanimoani ovat synnyttäneet kauniin äpärän maailmaan. Myyjältä oli kuulemma suositeltavat loppuneet paikallisten oluiden suhteen, joten oli sitten tyrkännyt italialaista IPAa kysyneelle turistille eestiläistä 14%:sta Imperial Stoutia. Seems legit.

Brewfist 2Late DIPA. Brewfistin oluista tulee aina mieleen se aikakausi, joka Business Cityssä vallitsi vessa-Metron mentyä moukarin alle ja Bryggan ollessa vasta vessan kokoinen koppi satamassa. Silloin kaupungissa vaikutti Amazulu, eteläafrikkalaisteemainen pubi, joka muutamaan otteeseen pääsi yllättämään olutvalikoimallaan. Mm. tämä tarkastelun alla oleva DIPA sieltä sattumalta löytyi Litmas-dokumentin jälkipeleissä ja vieläpä halvalla. Myös joku IPA sekä APA oli tarjolla, "mut kai me käytiin sit kyl juomas sitä olutta". Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, sillä uutta mielenkiintoista tavaraa ei enää oikeastaan tullut, eikä baarin elinikäkään kovin pitkäksi venähtänyt. Tämä pullo ei nyt kuitenkaan nostanut nostalgisia tunteita pintaan, sillä vaikka tuoreesta tavarasta piti päiväysten mukaan olla kyse (pullotuspäivä reilun kuukauden takaa), niin epäilyttävän kehnossa kunnossa oli italiaano maahan saapunut. Pientä makeutta ja kypsää sitrusta, sen jälkeen tuju alkoholin potkaisu (9,5%) ja loppuliuku täyttyy keitetyistä vihanneksista. Porkkanaraastetta appelsiiniviipaleilla, kunnon koulukeittiömakuja.

Amager The Sinner Series Pride. Tutulla tavaralla jatketaan ja muistan tämänkin oluen kohdalla tarkasti, että missä ensikohtaamisemme on tapahtunut. Turku, Mallaskukko, oikein hauska olutretki, kiitos sinne johonkin Oulunkylän suuntaan seurasta. Hyvää tuo oli nytkin. Täydellinen balanssi kuivuuden ja makeuden välisellä raja-aidalla. Kahvia ja kaakaota, sitrusta ja marjaisuutta. Kivan paksua tököttiä, kymmenen prosenttia pysyy täysin piilossa.

Lagunitas Olde GnarlyWine. Piti se loppuun vielä kaivaa omaakin kuvetta ja pistää pötyä pöytään. Hieno hetki avata tämä monsteri; mainiota jakoseuraa, powerviolencea ämyreistä sekä lähes täydellinen syyssää. Arkadian uudistuneesta Alkosta pari viikkoa sitten hommattu pullo, jonka hinta (13€) oli lopulta todella suosiollinen sisältöönsä nähden. Nimessä ilmeisesti pientä kikkailua Old Alen ja Barley Winen suuntaan, mutta kyllä tuo ihan ohraviininä ainakin omaan suuhun näyttäytyi. Vahvaa jenkkihumalaa sekä kuivattua hedelmää tuoksussa, kuten maussakin. Karamelli ottaa osansa ja rusinat on upotettu toffeeseen. Pientä brittiläistä vivahdetta siis myös löydettävissä, ja varsinkin lopussa hellästi tukistava alkoholisuus (10,6%) viittaisi engelsmannien suuntaa. Hieno lopetus tälle päivän ensimmäiselle etapille.

t.Saergh,Blaerah ja Seppo

Share

Kommentoi