Puistokemiaa

Se mikä alkoi viattomana ja pienimuotoisena palaverina muovaantui aivan silmänräpäyksessä hedonistiseksi sekakäyttöbakkanaaliksi. Kaupungintalonpuisto alkoi täyttyä juhlavieraista ja epämääräisistä kulkijoista, tutuista sekä tuntemattomista. Hetken aikaa tuota sössötystä ja riekkumista jaksoi kuunnella, mutta samojen asioiden toistaminen ja epäselvä mumina alkoi raastamaan hermoja sen verran paljon, että siirryin suosiolla väljemmille viheralueille. Kaiken härdellin keskellä muutama mielenkiintoinen olut oli kuitenkin tarjolla, joten jo senkin takia puistosessio kannatti.

Lidl yllätti kesän kynnyksellä tuomalla kasan kotimaisia pienpanimo-oluita hyllyihinsä. Niiden sijasta ostoskoriini oli kuitenkin eksynyt Perlenbacher Vehnäolut, tod.näk. Suomen markkinoille vesitetty Lidl Perlenbacher Weissbier kyseessä. Viime vuosina Lidlin kesävehnänä tarjolla ollutta Grafenwalderia ei näkynyt, eli olisiko tässä vain valmistaja vaihtunut. Itse olut ei tosin maistunut vaihtuneen, sillä aivan samaa perusvehnää Perlenbacherkin tarjoilee. Hinta-laatusuhde toki kohdillaan, mutta tämmöinen kevyesti hapan ja makean banaaninen Hefeweizen ei nyt vaan kiinnosta sen kummemmin.

Hieman isompaa olutta seuraavaksi, niin pulloltaan kuin maultaankin. Oersoep Wild at Heart, hollantilainen panimo kyseessä, en ole aiemmin kuullutkaan, mutta nyt oli hyvä hetki tutustua. Sour Red tyylinä, eikä oikein sekään ole omia lempigenrejäni. Ja kuten pelkäsin, niin hyvin ”flaamilaista happamuutta” kaatuu kurkkuun. Happamia punaisia marjoja, etikkaa, hiven sitrusmaisuutta, kypsää hedelmää, luumuja kenties, lopussa puumaista kuivuutta. Kivuttomasti tuo toki alas meni, mutten löytänyt siitä mitään hurraamisen arvoista.

Seuraavat pari tuntia kuluivat sitten ”Hesan naisten” seurassa ja vaikka tarjolla oli vain Karjalaa, niin tunnelma oli oikeinkin viihtyisä. Moi, tytöt.

Share

Kommentoi