Puistot ja pusikot: Sairaalapuisto

Yhteistyössä Lahen Ajat -verkkolehti: http://www.lahenajat.fi/

Intro: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/puistot-ja-pusikot-nollajakso

Puistot ja pusikot uhmasi koleaa alkukesän iltaa ja jalkautui kaupungin tuulisille kaduille etsimään ensimmäistä kohdettaan. Askel vei keskustan Lidliltä ylöspäin ja nopeasti olimmekin Sairaalapuiston reunamilla. Sehän kävi näppärästi.

Sairaalapuisto mukailee lahtelaista nimeämisperinnettä, eli se sijaitsee kaupunginsairaalaa vastapäätä, tarkemmin Saimaankadun, Harjukadun sekä Oikokadun muodostamassa kolmiossa. Saimaankadulta noustaessa tunnistettavia maamerkkejä ovat mm. vasemmalle jäävä hylätty esikoislestadiolaisten rukoushuone ja puiston laidalla sijaitsevat leikkikenttä sekä entisen elintarvikekioskin tiloihin noussut Big Chef -pizzeria. Kyseisestä kioskista tuli muuten alaikäisenä haettua olutpullo jos toinenkin, nykyään suosittelen pannupizzaa.

Ehkä tunnistettavin elementti on kuitenkin – toki sairaalan lisäksi – puiston kulmassa massiivisena kasvava betonikukka. Se on yksi viidestä Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdys-teoksen tulppaanipatsaasta, jotka aiemmin nousivat kaupunginsairaalan pihasta kuin muistuttaakseen lasaretin ikkunoista katselevia potilaita elämän kuihtumisesta. Vuonna 1973 valmistunut teos juurtui jämäkästi lahtelaisiin mieliin vuosikymmenten ajaksi, kunnes joutui vajaa kymmenen vuotta sitten kuorma-auton runtelemaksi. Pari vuotta myöhemmin teosta oltiin jo purkamassa, mutta Lahden Rakentajien yhdistys lupautui korjaamaan sen Rudus Oy:n tiluksilla. Tällä hetkellä vain tuo yksi kukka kasvaa Sairaalanmäellä, mutta ilmeisesti tulevaisuudessa teos on tarkoitus pystyttää kokonaisuudessaan johonkin sairaalan lähistölle.

Se historiasta, hypätään takaisin tähän päivään. Sairaalapuisto on ehkä hieman unohdettu pussikaljakohde, vaikka soveltuu tarkoitukseen mainiosti. Omassa nuoruudessa siellä tuli ilakoitua useampaan otteeseen, mutta muistan myös saaneeni sinne suru-uutisen erään sukulaisen kuolemasta. Iloja ja suruja, sitähän se elämä on. Puisto koostuu kahdesta osasta: entisen synnytyssairaalan tiloihin remontoidun asuintalon kainalossa on pari penkkiä sekä Vuosien tuki -patsas ja hieman alempana viihtyisä penkkirivistö. Päivätissutteluun Puistot ja pusikot suosittelee ensin mainittua, sillä Saimaankadun varrella sijaitseva leikkipuisto on korjattu vuosi takaperin ja on ilmeisen suosittu nykyään. Ei siis häiritä perheen pienempiä kaljoittelulla. Ei toki ketään muutakaan, eli hauskaa saa pitää, mutta järki päässä.

Voimakaksikkomme saapui paikalle siinä vaiheessa kun lapset olivat leikkinsä leikkineet, joten rehellisesti korkit auki vaan. Juomiksi oli valikoitunut Vakka-Suomen Panimon jo moderniksi klassikoksi tituleerattava Savukataja sekä joku Yali-niminen valkoviini, joka oli kuuleman mukaan "ihan paskaa". Itse en sitä jostain syystä edes maistanut. Olutta kuitenkin maistoin ja suht lämpimänä nieluun kaatunut nestemäinen savukinkku täytti aistit ja lämmitti mieltä sekä kehoa. Täydellinen puisto-olut hieman kalseaan iltaan.

Puistossa oli rauhallista, muita käyttäjiä ei näkynyt mailla halmeilla. Vaikka onkin miltei Mastokaupungin keskustassa, niin silti Sairaalapuisto tarjoaa yllättävän intiimin pussikaljakokemuksen. Näkösuojaa riittää perustissuttelijan tarpeisiin ja ainakin miesoletetuille löytyy myös muutama puska, jonka juurella tyhjentää rakkoaan. Puistossa on myös oivat mahdollisuudet pelata vaikkapa mölkkyä ja petankkia, joko nurmi- tai hiekkapohjalla. Plussaa myös sijainnista: kaikkialle on lyhyt matka.

TUOMIO: Sairaalapuisto on unohdettu klassikko, joka tarjoaa varsinkin ilta-aikaan miellyttävän miljöön sivistyneelle puistojuopottelulle. Ei suositella känniriehujille tai sekakäyttäjille.

Ja matka jatkuu...

Share

Kommentoi