Pyhäpäivän rautaisannos: Amagerin Lust, Kanavan Koski ja Põhjalan Meri

Amager The Sinner Series Lust | 9,2% | Belgian Strong Ale

Bryggaan oli tullut uusia laseja, vihdoin! Se Imperial Stoutin lussuttaminen pintistä alkoikin olemaan jo noloa puuhaa, puhutaan nyt kuitenkin kylän parhaasta olutpubista.

Hanaan oli tullut myös muutama uutuus, etunenässään Amagerin ”syntisarjan” Lust-variantti. En tilatessani sitä tajunnut, mutta Lust teki The Sinner Series -seitsikostani täydellisen, vaikken niitä mitenkään erityisesti ole edes yrittänyt bongailla. Mitä jäi käteen? Eipä juuri mitään, sillä usein pirun kalliita oluita, joiden hinta-laatu on mitä on. Pride oli maistuva Imperial Stout ja Envy suht tuoreena herkullisen hedelmäinen IPA, mutta siinäpä se.

Mutta jos Pride ja Envy olivat niitä maukkaita syntejä, niin Lust oli taas sellainen synti, jota en halua toistaa. Ikinä. Aivan kammottava litku, Belgian Strong Ale? En jaksa edes kirjoittaa mitään kunnon arviota, tuuppaan muistiinpanot sellaisinaan tähän ruudulle ja TÄTS IT.

”Todella makeaa, imelää, hyh, ihan ku joisi poltetulla sokerilla makeutettua hunajaa. Laihaa kahvia sokerilla, hunajalikööriä sokerilla, luumuja ja rusinoita sokerilla, sokeria sokerilla. Hampaat narskuu ja huulet tahmaantuu. Loppulasissa paskaa simaa, sokerilla toki. Hyi saatana, eiköhän tää ollu tässä. Sokeri.”

Kanavan Koski Pale Ale | 6,4% | English Pale Ale

Iloinen kulkija oli lyönyt Olutoppaan mukaan hanaan Lahen naapuripitäjien yhteistyöolutta, joten pitihän se käydä testaamassa. Kosken juuret ovat nimensä mukaisesti Hämeenkoskella, jossa Erno Ruusunen on valmistellut reseptiikan kuntoon kotipanimossaan ja vääksyläinen Kanavan Panimo skaalannut sen sitten myyntikuntoon. Tyyli on umpitylsä English Pale Ale, mutta jo maistiainen HBF:ssä osoitti, että puhtaan ja maistuvan perusoluen ovat taas Vääksyn veljekset (ja Ruusunen) keitelleet. 

Tuoksu on tuhti, huh. Tyylille melko kovat prosentit hyökkäävät heti kättelyssä aisteihin kiinni. Kypsää, mutta erittäin ylikypsää hedelmää lasi täynnä ja taustalla myös sellaista reilulla voinokareella voideltua paahtoleipää. Maku kääntää katseen aamupalapöydällä voiastiasta kohti hillopurkkia. Tällä kertaa ei kuitenkaan sitä ainaista mansikkaa, vaan enemmänkin jotain kuningatarvarianttia: makeaa kyllä, mutta taustalla pieni happamuus tasapainottamassa.

Ruusunen ja Kanava ovat korjanneet sadon kitukasvuisesta brittitropiikista ja valmistaneet siitä hyvinkin panimon näköisen oluen.    

Põhjala Meri | 4,4% | Gose

Põhjala kusee, pelkkää vettä. Oli siellä taustalla suolaa (Himalajalta), oli siellä lusikallinen kirpsakkaa sitruunamehua, oli siellä muutama viljanjyvä... Kokonaisuutena kuitenkin todella vaisu ja vetinen. Hintaa sen nelisen euroa Citymarketissa, joten sillä summalla Põhjalan laatuotteisiin tottuneet suut kaipaisivat varmasti jotain vastinettakin rahoilleen. 

Kaunis kiitos kuitenkin oluesta, Mari.

 

Share

Kommentoi