Rabbit Street Brewery: East Coast–Wheat Coast hop rivalry

East Coast, New England, Vermont… Samealla ja aromikkaalla trendi-ipalla on monta nimeä, ja sen takia myös Rabbit Street Brewery -kotipanimon American Wheatin lisämääre on ”session Vermont IPA”. Häikäilemätöntä ratsastusta aallonharjalla, niin se pitääkin.

Orimattilasta pölähti siis taas maistelusetti oluita, tai oikeastaan yhden oluen kolme eri versiota, kun kävin niitä Olutoppaan foorumilla ruinaamassa. Kyseessä siis runsaan vehnäinen ja humalainen näkemys pikku hiljaa Suomeenkin rantautuvasta NEIPA-ilmiöstä.

Lisää tuosta ilmiöstä: http://tuopinaaressa.blogspot.fi/2017/01/vermont-ipa-tulee.html

Ensimmäisenä maistoon suoraan hanasta pullotettu versio, joka käskettiin tuhota mahdollisimman nopeasti. Tein siis työtä käskettyä ja kaatelin pullon sisältöä lasiin sekä suuhun, välillä myös rinnuksille, milloin nyt mitenkin.

Color is täydellinen, kuten ”Mandy” Teit meistä kauniin -elokuvassa sanoisi.

Läpi ei näy, ei kuulu, sillä sen verta sameaa ja paksua tuo appelsiinituoremehulta ulkonäkövinkkinsä ottava olut on.

Tuoksussa jatketaan mehupaastoa, nyt kuitenkin koukataan selvästi Gefilus-hyllyn kautta. Maitohappoisuus tekee tuoksusta samaan aikaan makean ja happaman. Sitrus-porkkana-mango -kausimaku nyt kauppojen hyllyissä.

Mehulinja pidetään, kun se kerta otettiin. Jos nenässä oli kevään uutta kausimakua, niin suu löytää hieman perinteisempiä reseptejä: Brazil, greippi- sekä ananasmehu ja kolmen hedelmän gefilus blendattu samaan lasiin ilman kuolemanpelkoa.

Raikas ja ravitseva smoothie.  

Makeutta ei oltu kuitenkaan peritty esikuvilta, sillä mehukkaan hedelmäisen alkupuraisun jälkeen mennään suin päin mäntyä ja suksitaan kesän kuivattamaan kuuseen. Suu sanoi, että katkeroa on lisäilty paikoin jopa hieman liiankin rennolla ranteella, ainakin jos perheen matkakohteeksi oli valikoitunut Vermont.

Prosenteista ei tietoa, mutta kun sessiotavarasta puhutaan, niin varmasti markettivahvuisten sarjassa painitaan. Runkoa oli kuitenkin enemmän kuin riittämiin, vaikka Rabbit Street Brewsterin ”ei ipassa mallasrunkoa tarvii edes olla” -ideologiat tunnetaankin.

45 lukee korkissa. Lasiin siis seuraava potilas, tuntematon potilas – saisinko ipastasi tilkan linnunmaitoa?

Pari viikkoa kului ja pullossa käyvät yksilötkin olivat kypsyneet nautittavaksi. Ensin ns. perusversio seulan alle.

Ulkonäössä ei eroa, kuin peiliin katsoisi.

Maitohapot loistavat poissaolollaan ja tunnelma muuttunut silkaksi hedelmätarhurin hieksi.

Alla greippipuun / tutustuttiin, ihastuttiin / alla greippipuun / kukista teit seppeleen.

Puhdasta, puhdasta nautintoa.

45b, eli sama, mutta eri. Käytetty hiivaa, jonka piti olla villi ja vapaa, mutta joka paljastuikin tuiki tavalliseksi oluthiivaksi.

I'm not calling you a liar, just don't lie to me.

Kun elämää antaa sinulle sitruunoita, tee ipaa.

Ja HAVUJA… PERKELE!

Ehkä hieman ujompi yksilö kuin rasavillit veljensä, mutta muuten samaa sukua, laitanpa maata.

Share

Kommentoi