Roska-väkeä

Lahen ravintolakulttuuri on kokenut melkoisia muutoksia viimeisen puolen vuoden aikana ja kaupunki on alkanut elää niin hyvässä, kuin pahassakin. Jenkkiteemaisista ravintoloista on jo ylitarjontaa. Roux valittiin vuoden ravintolaksi ja sen myötä omistajat perustivat myös Popot-nimisen bistron Nikkisen kulmaan, Lanunaukiolle. Sisilialainen keittiö rantautui Lahteen, kun edesmenneen Blues Store -farkkukaupan tiloihin avautui Il Padrino. Metro lopetti, toistamiseen, mutta palaa uudella nimellä syyskuun alussa suomalaiseen makuun räätälöitynä karaokebaarina. Palamisesta puheen ollen, Bryggalle kävi köpelösti ja jääpalakoneesta levinnyt tulipalo laittoi kaupungin parhaan olutravintolan pitkälle pakkolomalle, joka loppunee kuitenkin ihan näillä näppäimillä. Bryggan Muotka avaa myös uuden Katu-keikkapaikkansa 2.9. entisen vanukastehtaan tiloihin Salininkadulle, ja Brygg-Art julkaisee samaan syssyyn Kollaasi #002 -oluensa. Panimo Pajalla tehtyä, eli omat tilat eivät ole vielä toiminnassa. Varmasti jotain muutakin on ehtinyt tapahtua, mutta nämä nyt ne näkyvimmät muutokset.  

Sitten on Roska, tämän tekstin varsinainen aihe. Tampereen ja Helsingin kautta myös Mastokaupunkiin levittäytynyt (sijaitsee edesmenneen kulttikuppila Robin Hoodin paikalla, katseilta piilossa) Roska on ehtinyt jo herättämään ihastusta sekä vihastusta. Ja neitsytmatkan jälkeen ymmärrän molempia osapuolia täysin. Baarin idea on kirjaimellisesti roska, tuo toisen ihmisen aarre. Kalusteita on haalittu ympäri kyliä ja sutaistu nopeasti hieman maalia pintaan. Lopullisen ulkoasun pubille antavat kuitenkin asiakkaat, sillä pöydillä on tusseja, joilla ihmiset saavat tykitellä seiniin, kalusteisiin, ikkunoihin, kattoon… mitä ikinä mieleen juolahtaa. Nopealla vilauksella ainakin pillu ja kirosanat olivat muotia, mutta myös jotain ihan oivaltavia ja jopa luovia kuvia sekä tekstejä näkyi. Tai näkyi ja näkyi, värivalojen välke oli sen verran rajua silmilleni, että teki mieli laittaa aika ajoin silmät vain kiinni. Mutta eihän niin kuppilassa voi tehdä, sillä sammuneeksihan sitä heti luullaan.  En koe olevani kohderyhmää, mutta uskon, että joskus rauhallisena arki-iltana voisi yhdellä käydä (kävinkin, sillä kuppila piti kuvata uudestaan tätä juttua varten). Jos siis valot sekä kliseinen nykyräppi ottaisivat hieman rauhallisemmin (eivät ottaneet). Perjantai-iltana puolen yön aikaan toki pitääkin olla elämää ja meteliä, minun kannattaisi vain silloin pysyä poissa nuorisoravintoloista. En ole nuoriso, en ole tulevaisuus.

Niin, miten tämä kaikki liittyy olutbloggaamiseen? Ei sitten mitenkään. Tarjolla oli Karjalaa hanasta, Sinistä tölkistä ja Solia tai Coronaa pullosta. Päädyin lonkeroon, oli kuitenkin oikeaa lonkeroa hanassa, joten kai sitä kerran vuodessa voi maistaa. Maistui lonkerolta, jännä.   

 

Share

Kommentoi