Ruosniemen Panimon ammattilaiskaksikko

Ruosniemen Panimo lähestyi minua tovi sitten sähköpostilla ja tiedusteli osoitetta, johon voisi lähettää oluitaan arvosteltavaksi. Huomionarvoista on se, että eivät edes kysyneet haluanko niitä, vaan yksinkertaisesti laittoivat paketin tulemaan. Niin se pitää mennäkin. Arvostan.

Paketti sisälsi kolme olutta, joista seuraavassa käydään läpi kaksi. Kolmas on varattu erääseen tilaisuuteen, siitä kuitenkin ensi kuussa lisää.

Ruosniemi on alusta asti kuulunut "mielenkiintoiset, mutta epätasaiset panimot" -kategoriaan. Mutta siinä missä Porin klassikkopanimo, Beer Hunter’s, on ruvennut menettämään otettaan, niin Ruosniemi on alkanut ottaa ”oppi-isiään” kiinni – hitaasti mutta varmasti. Varsinkin panimon erikoisemmat erät ovat olleet usein suksee: esimerkkeinä nyt vaikkapa Vuorineuvoksen ja Porvarin tynnyröinnit, Hiisi-kollabot sekä uunituoreen balttiportterin kahviversio, joka oli viikon takaisen HBF:n kärkinimiä.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan suoristaako Beer Hunter’s selkänsä (narulla?), nouseeko Ruosniemi Karhukaupungin ykkösnyrkiksi ja mitä tekevät Rocking Bear tai Moose on the Loose? Mutta kävi miten kävi, niin se on selvää, että Porissa käy melkoinen kuhina tällä hetkellä. 

TJEU: http://humalablogi.info/2017/02/03/pori-suomen-portland/

ISOJA ja erikoisia oluita en postipaketista nyt kuitenkaan löytänyt, vaan panimon uusia perusjuomia, joista ensin maistoon Lomittaja. Alun perin 6,3%:sena Saisonina maailmalle putkahtanut Lomittaja on kokenut muutaman elinvuotensa aikana melkoisia muutoksia: mieli on mennyt mustaksi, hukutettu viiniin ja vielä muutettu happamaksi karviaisilla. Näin kevään korvalla onkin oiva hetki downshiftata ja pudottaa hieman massaa kupeiltaan. Tänä vuonna Lomittaja esiintyy nimittäin marketeissa ympäri maan 4,7%:sena ja sulavaliikkeisenä Saisonina.

Muistan tissutelleeni aikoinaan tuota Lomittajan ensimmäistä versiota tuoreeltaan Erottajan Bier-Bier -kippolassa ja miettineeni silloin, että raikkautta uupuu. Nyt sitä olisi sitten tarjolla, ei ehkä ihan niin paljoa kuin toivoin, mutta kuitenkin.

Tuhdin oloinen ensikosketus, niin nenässä kuin suussakin. Maun runsauden perusteella ei uskoisi markettiolueksi, hapan ja makea kisailevat suussa kuin pahaiset veljekset. Sitrukset ovat tuoreita ja ruippivat irstaasti mehujaan naamalle. Persikat on noukittu mukaan säilykehyllyltä, selvästi kiireisen ammattilaisen arjen helpotus. Maku on pitkä ja runko on roteva, onko tämä ihan oikeasti maitokauppaolut?

Loppulasissa esiintyy pieni ongelma hygienian kanssa, sillä pitkän iltapuhteen tehnyt Lomittaja ei ole viimeisen navettakäyntinsä jälkeen peseytynyt ja viimeiset tilkat kaatuvat kurkusta pienen paskankäryn saattelemana. Shit happens.

Sitten toinen ammattilainen piinapenkkiin. Arkkitehti (#000000 IPA) on kuusiprosenttinen black IPA, joka on itselleni tuttu jo Ruosniemen taannoisista tupaantuliaisista. Silloin tilanne oli hektinen ja muistiinpanot tasoa ”hedelmäinen ja kahvinen black IPA”. Vähän hankalassa tilanteessa olin nytkin Arkkitehdin kanssa, mutta hieman enemmän saimme toisistamme kuitenkin selville.

Black IPA ei todella ole omia suosikkityylejä: BIPAn pitää olla tuhti, miltei imperiaalinen tai sitten IPA, jossa on mustaa vain väriksi, että siitä oikeasti pitäisin. Arkkitehti on huomattavasti lähempänä jälkimmäistä versiota, joskin hieman liian keskitien kulkija silti, sillä ipamaisuuden olisi voinut viedä ihan tappiin asti.

Karkkipussi on täynnä greipin makuisia makeisia, salmiakkia, monenkirjavia viinikumeja sekä kahvipapuja ja männynneulasia. Helppo BIPA, joka ei ärsytä, muttei myöskään kiihota.

Käy hakemassa pullo Alkosta ja totea itse, kuinka väärässä olen.  

 

Share

Kommentoi