Saison Duel: Kimito vs. Moose On The Loose

Bönthöö bönthöö

Kimito Rhubarb Sour Saison | 6,2% | mausteena raparperia

Panimo

Viime vuonna Kemiön kunnassa (ruots. Kimito) Varsinais-Suomessa perustetun Kimito Brewingin vuosituotanto on n. 15 000 litraa. En tiennyt etukäteen firmasta oikeastaan muuta, kuin että muutaman maistuvan oluen ovat saaneet aikaiseksi. Alkon valikoimista löytyy tätä kirjoittaessa neljä nimikettä ja jenkkityylinen IPA on tulossa hyllyihin ihan näillä näppäimillä. Se muuten arvostellaan seuraavassa kaksintaistelussa.

Ulkoasu

Kimito luottaa yksinkertaisen tyylikkääseen ulkoasuun etiketeissään, eli ruksi keskelle keksintöä ja väreillä luodaan sitten erilaisia sävyjä oluttyylin mukaan. Omaan silmään toimii.

Olut

Samean keltainen olut antaa sieraimille oikein kunnon tösäyksen hiivaa. Jopa sellaista pullahiivamaista otetta. Ei olutta turhaan kutsuta hiivaksi, sillä ainakin tämän keitoksen maku liikuskelee vaarallisilla vesillä. Tai ei Rhubarb Sour Saison vetinen ole, päinvastoin. Tuhtia tavaraa, mutta raikkautta kaipaisi, pieni loraus sitrusta kun ei pitkälle kanna. Kevyesti hapan ja pippurisen mausteinen jälkimaku on miellyttävä, mutta törmää ei-niin-yllättäen hiivaseinään. Toki hiivaisuus Saisoniin kuuluu, mutta liika on liikaa. Ja liian vähän on taas liian vähän, sillä missä on nimen lupaama ”sour”, entäs mihin jäi ”rhubarb”? Mainitsinko muuten jo hiivan?

Tuomari: Tuorehiivamainen ja kevyesti sitruksinen. Missä raparperi?

Moose on the Loose Wild Saison | 6,5% | mausteena karviaista

Panimo

Tämän vuoden keväällä alkunsa saanut porilainen Moose On The Loose on uusin lisäys Karhukaupungin jo valmiiksi vireään olutkenttään. Vuosituotanto n. 30 000 litraa. Tuotteiden saatavuudesta en näin äkkiseltään osaa sanoa yhtään mitään. Alkossa ei ainakaan vielä ole myynnissä. 

Firman taustalta löytyvä Kalle Hirvikoski on tuttu mm. LadaMatkaaja-blogistaan, ja mies on muutenkin aktiivinen somessa, joten Moose On The Loose oli käynyt tutuksi jo kauan ennen kuin pääsin tuotteitaan maistamaan. Mistä tulikin mieleen, että nämä minulle nyt lähetetyt oluet eivät olleet ensimmäiset, jotka hirvipanimo on Lahteen toimittanut. Tai yrittänyt toimittaa, sillä alkukesäinen paketti hävisi jonnekin Postin rattaisiin. Toivottavasti juomat maistuivat, Itella.

Ulkoasu

Moose On The Loosen etikettityyli on hieman kaksipiippuinen miekka. Toisaalta ne ovat raikkaita: paljon vaaleaa pintaa, jota piristetään väreillä. Toisaalta taas naivistiset hirvihahmot nostavat mieleen kysymyksen, että onko konsepti mietitty ihan loppuun asti. Logossa pelkistetty musteläiskähirvi vielä toimii, mutta etikettien puuhastelevat sarvieläimet eivät niinkään. Tulee Clip art -käppäilyt mieleen.   

Olut

Nenä löytää heti punaiset marjat. Ja kun väri on hyvinkin punertava, niin fiksumpi ihminen voisi päätellä, että punaisia karviaisia on keittoon lapattu. Taustalta löytyy myös hiivaa, TAAS, sekä kevyttä kumimaisuutta. Ei lupaa hyvää.

Wild nostaa kuitenkin osakkeitaan suuhun päästyään. Kiva happam… Ei, vaan kirpeys. Kyllä, juoma on kirpeää, niin kuin vaan karviainen voi olla. Hauska elementti, jota ei kovin usein oluissa tapaa. Marjaisuus on dominoivaa, jopa sellaisella raakalaismaisella otteella. Ota minut lujaa! Happaman mehumainen lopetus, josta ei uskoisi prosenttien huitelevan kuudessa ja puolessa. Jännä olut, joka on tässä kontekstissa kehu. Ehkä.

Tuomari: Epämiellyttävä hiivatehtaan haju. Katkera ja karvas. Karviaisia onneksi löytyy.

Tuomio

Kumpikaan oluista ei menisi Saison-puristien puristimista läpi. Tokihan termejä voi nykyään viljellä ihan kuten itse haluaa, mutta ainakin itselleni Saison edustaa yhä tietynlaista tyylitajua, jota näissä kilpakumppaneissa ei valitettavasti löytynyt. Melkoisia sottapyttyjä kumpainenkin.

Tyylipisteitä tässä vakavan leikkimielisessä kisailussa ei nyt kuitenkaan jaeta – tai jos jaettaisiin, niin Kimito olisi vienyt potin. Maku on lopulta se kaiken a ja o, joten Moose On The Loosen hieman epäortodoksinenkin lähestymistapa tuotti nyt paremman tuloksen. Onnea, Pori.

Share

Kommentoi