Slow Down the Summer

Ei, Billnäsin kulttifestivaali ei ole palannut takaisin elävien kirjoihin, vaan otsikko viittaa blogin tulevaisuuteen. Muodikasta ”blogitaukoa” en ole pitämässä, mutta tahtia on pakko hieman hidastaa, downshiftata, kuten urbaani ”maccooklattekansa” asian ilmaisee. Kesä meni ja ajo oli kovaa, liian kovaa, joten on kierrettävä korkkia tiukemmalle ja otettava elämä taas hieman enemmän tosissaan. Näin krapulaisena maanantaina tuo tunne on vahvempi kuin koskaan (”en juo enää ikinä”, hah).

Kuten olen täälläkin vihjaillut, niin kesän aikana tapahtuneet elämänmuutokset eivät ole olleet millään tasolla miellyttäviä ja niitä ongelmia on tullut sitten paettua kuningas alkoholin lämpimään syleilyyn. Voisikin sanoa, että sellainen kaikelta pahalta suojeleva sumu on ollut ympärilläni viimeiset pari kuukautta - sumun rakoillessa paha on tosin ottanut palkkansa väkisin ja korkojen kera. Nyt asiat ovat tasaantuneet ja rauhoittuneet, joten on siis pakko hieman hidastaa bloginkin kanssa, sillä yksinkertaisesti pää, eikä vartalo kestä tätä ”harrastusta”. Juttuja tulee kyllä, mutta toivon jo ihan itseni takia, että se parinkymmenen postauksen kuukausitahti ei tule pysymään yllä. Ikävä tosiseikka on myös se, että yksittäisiä olutarvioita tulee enemmän kunnon sessioiden kustannuksella. Eihän pelkät olutarviot ketään kiinnosta, mutta silti niitä tulee kirjoitettua ja kuvia otettua, eli blogin täytteeksi ne tulee jatkossakin päätymään. Luette tai ette. Toki myös kaikkea muuta on tulossa, muutama maistelusettikin on jo sovittuna (yksi jo takana, tekstiä tulee aiheesta viim. keskiviikkona), haastatteluja haluaisin alkaa tekemään enemmän yms. yms. Katsotaan nyt, miten kaikki asettuu (j)uomiinsa, kun saan uuden asunnon asuttavaksi ja muutenkin hieman järkeä tähän touhuun, jota elämäksikin kutsutaan.

Kuin symbolisena eleenä tämän aikuisen miehen avautumisen jatkoksi maistellaan ”edge-olutta”, Bavaria Apple on nimittäin 0,0%. Etsin samaisen panimon Witiä, mutta oli poistunut lähikaupan valikoimasta, mikä on harmi, sillä mainio limunkorvikehan tuo on. Alkoholitonta kuitenkin halusin, joten tartuin saman panimon omenaversioon, jonka yhteydessä ei termiä olut voi käyttää, sillä esim. Olutopas tai Ratebeer eivät tätä semmoiseksi tunnusta. Samapa tuo, juodaan ja arvostellaan silti tämä pseudo-olut, menköön vaikka lifestyle-kategorian alle, heh.

Eipä tuosta paljoa kerrottavaa ole. Pullosta suoraan jääkaappikylmänä tuhotessa ”olut” maistui erehdyttävän paljon hyvin sokeriselta omenamehulta. Hieman lämmettyään viimeinenkin raikastava elementti oli poissa ja tuntui kuin olisi juonut alkoholitonta siideriä, niitä isoja pulloja, joita marketeissa on myynnissä ja joita teini-iässä tuli usein ostettua lantringiksi. Ei ole alkoholittomien oluiden maailma minulle tarkoitettu, eli taidan jatkossakin pysyä vissyssä sekä limuissa, jos ei alkoholi maistu.

Share

Kommentoi