Stone Ruination Double IPA 2.0

Bönthöö bönthöö

Stone on uusi Founders. Mutta siinä missä michiganilaispanimo lähettelee pulloja kotikonnuiltaan asti Alkon hyllyihin, niin Kalifornian ”perinnepanimo” päätti vallata Euroopan markkinat näytöstyyliin ja perusti jokin aika sitten satelliitin aina yhtä muodikkaaseen Berliiniin. Jo tuoreeltaan uutinen herätti olutelitisteissä kiinnostusta. Saksa kun on huomattavasti lähempänä kylmää pohjolaa kuin Escondido, California – niin maantieteellisesti kuin logistisestikin – joten tuoreiden Stone-uutuuksien kiima haisi harrastajien neniin vahvana. Ja oikeassahan tuo vainu oli, sillä nyt kesän korvan kuuroutuessa Stonen tuotteita on alkanut näkymään Alkoissa (ja vähän myös marketeissa) ympäri maan. Hyvä niin, sillä vaikkei tuo kaksikymmenvuotias klassikkopanimo ehkä se kaikista mielenkiintoisin jenkkifirma (enää) ole, niin pirun kovaa jälkeähän siellä silti tehdään.

Ensimmäiseksi Berliini-tuotokseksi valitsin Stonen yhden arvostetuimmista ja tunnetuimmista tuotteista, Ruination Double IPAn. Perässään vielä 2.0, eli hieman muunnellulla reseptillä on tämä ”eurodipa” tehty alkuperäiseen nähden. Purkitettu 09.08.16, ABV 8,5% ja IBU 100, lähtökohdat siis suht kunnossa. Tuoksu on alkuun herkullisen greippinen, mutta samalla voimakkaan maltainen. Hieman lasia pyöräytettäessä ilmatilan valtaa kuitenkin joku epämääräisen epämiellyttävä tuoksu. Eipä pyöritellä siis sen enempää. Maussa ensihuomio kiinnittyy viinaisuuteen, yllättävänkin kovaan sellaiseen. Tokihan pieni alkoholin potku kuuluu tyyliin, mutta ei näin selvänä (pun intended). Onneksi sieltä alkaa pikku hiljaa löytymään tuoksun lupaamaa greippiä, sitten sitruunaa ja hieman kypsempiä tropiikin hedelmiä. Aromipuolella on siis paketti kasassa, ja niin on myös katkeroissa, sillä kyllä tuo 100 ibua näkyy ja kuuluu. Suuhun jää oikein miellyttävä katkeran kalkkinen mäntymetsä viipyilemään. Ihan silkkaa humalan hekumaa ja kuivaa puuta ei Ruination kuitenkaan tarjoile, sillä taustalla vaanii iso ja mahtava mallas, kuin purkin kyljessä patsasteleva gargoili konsanaan. Runko on pyöreä, tasapainottaa humalaa pienellä makeudellaan, muttei kuitenkaan yritä päästä kalifiksi kalifin paikalle. Humala on kuitenkin jumala ja pienistä kauneusvirheistään huolimatta Ruination 2.0 kantaa itsensä arvokkaasti katkeraan loppuun saakka.

Share

Kommentoi