StOPP Oulu - Tunnelmakuvia

Kesä on nyt virallisesti kuollut, sillä kauden viimeiset olutfestivaalit tanssattiin männä viikonloppuna Oulussa (SOPP) sekä Espoossa (Ota Olut!). Oulussa suuria oluita ja pieniä panimoita juhlittiin ensimmäistä kertaa, joten päätin nokkelana kaverina hoitaa vuosittaisen sukuloinnin alta pois samaisena ajankohtana; enemmän olutta, vähemmän sosialisointia, heh.

Aivan liian pitkä bussimatka jätti janon nieluun, joten pitihän sitä piipahtaa kaupungin parhaassa kapakissa, Roosterissa. Myös panimoalan työläisiä oli Roosteriin eksynyt ainakin Teerenpeliltä sekä Fiskarsilta.

Cool Headin Sour Cucumber meni Helsingissä ohi suun, joten Oulussa piti retostella oikein isolla tuopillisella. Hämmentävä juoma. Taustalla hyvä happamuus sekä kevyt suolaisuus, mutta sitten iskee kurkku kurkkuun. Ja kovaa. Mummonkurkkuja tillillä ja äkäisellä väkiviinaetikalla. Maistuvaa kyllä, mutta pieni annos olisi riittänyt.

Sonnisaari Boston Vice sai luvan huuhdella etikkakurkut kurkusta (sama "vitsi" jo toistamiseen, huoh) ja hyvinhän se hommansa hoiti. Roosterin uusimmassa talon oluessa oli lähdetty hätyyttelemään New England -sfäärejä, siinä ihan kelvosti onnistuen. Tasapainoinen ja tuhtikin yhdistelmä mehukasta tropiikin hedelmää sekä nieluun kivasti pureutuvaa katkeroa. Mosaicin riemujuhlaa. 

Nopea pyörähdys vielä Graalissa, jossa myös talon olutta, nyt sen toisen paikallisen huippupanimon tekemänä. Maistilan Terassi-Topi pantu Graalin uutuuttaan kiiltävän "talvipation" kunniaksi. Happaman pirtsakka Berliner Weisse, jossa löytyi vahvana persikkaa... vai sittenkin aprikoosia... ei kyllä tämä on mangoa...

Huonosti nukutun yön jälkeen oli aika ottaa pyörä alle ja suunnata kohti kauppatoria. SOPP oli auennut noin tuntia aiemmin, joten ruuhkasta ei voinut vielä puhua. Ja leijonanosa niistä alueella pyörivistä ihmisistä oli liikenteessä ilman lasia ja "ihan vaan kattellaan" -mentaliteetillä. Noh, pääasia, että olut kiinnostaa edes jollain tasolla.

Itse suunnistin suorilta Radbrew'n tiskille, koska siitä on tullut jo jonkinlainen rutiini. Argus oli maistuva tervetuliaismalja ja Patrikia on aina mukava nähdä.

Torstain säätiedote ei ollut valehdellut, sillä ilmasto oli, jos ei nyt trooppinen, niin vähintään kesäinen. Ihan turhaan aluetta ei oltu kuitenkaan katettu ja lämmitetty, sillä seuraavan päivän sateilla niille oli sitten tarvetta oikein urakalla. Ja vaikka torin parkkipaikalla oltiinkin, niin illan pimetessä alue oli jopa kotoisa.

Ensikosketus Hailuodon Panimoon tapahtui toki Hailustoweisseri-Berliner Weissen muodossa, johon sekaan lorautettiin aimo annos mustikkamehua. Ymmärrän kyllä Berliner Weissen maustamisen, mutta oluesta tuli aivan liian makea, sillä mustikkamehu dominoi suussa. Maustamaton versio oli sitten perinteisen maistuva tyylinsä edustaja. Perinteistä on myös panimon muu tuotanto, saksalaisuus on vahvasti läsnä.

Toinen ennenkokematon panimo oli kempeleläinen Ylikylä. Perinteisiä makuja heilläkin, ainakin mitä huhuihin oli uskominen. Kullervo Köslchin join ja pidin. Hämäävää muuten, että panimo on tehnyt Kullervo-nimellä myös Wheat Alen. 

Hapanolutaalto ei ollut ainakaan vielä noussut Oulun korkeudelle, sillä Hailuodon lisäksi ainoat rehelliset sourit löytyivät kahdelta muulta paikallispanimolta. Maistilan Blbrr Purrpp (Round II) oli makeuttamaton mummonmehu, jonka hapan marjaisuus veti posket lommolle. Sonnisaari esitteli hapanoluen ja IPAn parhaita puolia Krebs Cyclellään, mutta vei lopulta tapahtuman parhaan juoman tittelin kotiin Vattu-nimisellä vadelmakeitoksella. Kaikki oikein maistuvia, mutta Vattu oli kyllä ihan omaa luokkaansa kaikessa kirpeässä happamuudessaan sekä marjaisuudessaan. 

Muuten tapahtuman parhaat oluet olivat tuttuja juttuja jo kesän muista riennoista: Bryggeri Helsinki, Teerenpelin DIPA, Olu Bryki Raum...

Maistila tarjosi janojuomat...

SOPP sai jäädä hetkeksi, kun lähdimme paikallisoppaan kanssa kohti Oulun Tukikohtaa, jossa oli tarkoitus tehdä katutaidejuttua seuraavaan Lahtikko-zineen. Pullot kilisivät ja kannut kolisivat, mutta siitä kaikesta kuitenkin lisää myöhemmin.

...ja Pigment Art Store maalit. ISO kiitos molemmille.

Barely legal

Illan jo hämärtyessä vielä takaisin oluthanojen ääreen. Käteeni lyötiin myös työntekijäranneke, sillä lupauduin Radbrew'n tiskille töihin seuraavaksi illaksi. Torstai venyikin pitkäksi jatkoilla ja perjantai meni töissä, jonka jälkeen olin niin rättiväsynyt, että oli yksinkertaisesti pakko luovuttaa. Oulun SOPP taputeltiin siis ennen aikojaan, mutta hemmetin hauskaa oli. Kiitos SOPP-organisaatio tästä kesästä, ensi vuonna sitten uudet kujeet.

Lahtikko on juomakori

Share

Kommentoi