Supermassiivinen musta aukko

En aina juo kahvia, mutta kun juon, niin juon olutta. Olo oli perin ikävä, edellinen ilta ollut tykittelyä täynnänsä ja vartalo vaati korjausta. Sanotaan, että ehjää ei kannata korjata, mutta rikkinäiseen päähän kaadan kernaasti olutta. Mieluusti isoa sellaista ja sitä tämä Mikkellerin ”musta aukko” nimenomaan tarjoili - prosentit huitelivat kuitenkin siellä kolmentoista pimeämmällä puolen.

Black Holesta on höpötelty blogissa jo useampaan otteeseen ja ajattelinkin juoda tämän ilman sen suurempia muistiinpanoja. MUTTA, näin kolmen vuoden ikäisenä tämä Imperial Stout oli siinä kunnossa, että oli aivan pakko muutama lause laittaa peräkkäin. Alkossa tovi sitten esiintynyt tuore erä oli pettymys, sillä ohut ja kovin greippinen makumaailma ei vain ollut sitä, mitä joskus vuosikausia sitten tältä ”tanskalaiselta” sain. Myöskin Orimattilan Tehtaalla juotu vanhus osoittautui nykymaailmaan sopimattomaksi. Toki molemmat versiot tipahtelivat kurkkuuni viimeistä pisaraa myöten, mutta se huuma, jota Black Hole viime vuosikymmenen puolella aiheutti nuoressa vartalossani oli poissa. Don’t call it comeback, mutta sitä se on. Tämä kauniisti ikääntynyt yksilö muistutti minua kaikesta siitä, mikä on jo poissa.

Jostain syystä krapulani oli sitä laatua, että kaadoin vahingossa oluen kahteen lasiin. Ehkä salaisesti toivoin, että minulla olisi seuraa.  Tekussa tuoksu oli huumaava, sitrusta ja vahvaa kahvia, liköörimäinen makeus taustallaan. Snifterissä taas alkoholi puski todella vahvasti läpi, sellaista alahyllyn kahvilikööriä, eikä oikeastaan muuta. Hitto, lasivalinta on kyllä yllättävänkin ratkaiseva tekijä, aina se jaksaa hämmentää. Maussa ei kuitenkaan juuri eroja löytynyt, sillä vahvan paahteinen kahvi ja liköörimäinen makeus jatkoivat voittokulkuaan. Paksua tököttiä, sehän kelpaa. Pientä sitruksisuutta oli vanhassakin versiossa havaittavissa, mutta mielikuvat liikkuivat enemmänkin thai-henkisessä ”lime-soijakastike-mausteisuudessa” kuin missään India-etuliitteen vaativassa stoutissa.  Herkullista tavaraa ja nyt taas muistan, miksi aikoinaan Imperial Stouteihin rakastuin.

Share

Kommentoi